Tiedän paikan armahan
Ja toisen
Ja kolmannen
Ja…
Mitä tehdä, kun tulee koti-ikävä? Herätin tällaisen
kysymyksen. Sain heti vastakysymyksen: Niin, mitä pitäisi tehdä?
Vastasin, että minäkään en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Aina ei
itketäkään. Päädyimme siihen, että sitten vain ollaan vähän syrjässä ja
ikävöidään. Yhteisymmärrys.
Kuopuksen kanssa juteltiin unista. Paras uni, jonka hän muistaa, on se, jossa hän teki välilaskun Bangkokin lentokentälle. Hänellä
oli siellä jonkin verran aikaa, joten hän meni ravintolaan ja tilasi
kaikkia niitä ruokia, joita hänellä oli ollut ikävä. Hän söi ja söi ja
kaikki ruoka mahtui vatsaan. Ei tehnyt kipeääkään.
Selvästi koti-ikävää. Yhteisymmärrys.
Mitä silloin on ikävä, kun on koti-ikävä?
1970, Kypros. Kolossis. Mihin kotiin pitäisi oikeastaan olla ikävä? Kaikkiinko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti