Omat tunteet
Lainatut ilmaukset
 
Eräs blogipersoona Millanin blogeista on Akka krätisee. Lainaan tuota ilmausta. Siltä nimittäin minustakin tuntuu aina välillä. Tänäänkin vähän.

Juha Seitz, ote televisioarvostelusta Satakunnan Kansassa dokumentista Evankeliumia pakanoille:
”Kirkon masinoimat käännytysprojektit ovat kautta aikain saaneet härskeimmät kasvonsa lähetystyössä… Lähetyssaarnaajalle afrikkalaiset ovat vain onnettomia ali-ihmisiä, joiden perimää ei tarvitse kunnioittaa.”

Risto  Saarinen toimi 1990-luvun alussa Helsingin yliopistossa ekumeniikan dosenttina kirjoittaessaan kolumnin Kotimaa-lehdessä otsikolla Kristittyjen ja juutalaisten kohtaaminen synkretismiäkö? Ote siitä:
”Kun katsomme kristinuskoon äskettäin käännytettyjä kansoja, voimme nähdä runsaasti synkretistisiä piirteitä, jotka lähetystyö on hyväksynyt… Eikö juuri lähetystyössä synkretismin vaara ole ilmeinen, kun taas dialogissa sitä ei ole.”

Ei tunnu tutulta. Argh. Tutummalta tuntuu ote naistenlehdestä:
”Vaikka sitä oli ennakkoon ajatellut ja kuvitellut miten paljon, ei siihen pysty: ihmisten määrä, melu haju, maut värit, kuumuus, tunteet, kaikki kaatuu päälle. Kaikki on enemmän ja rajumpaa. Vaikka olinkin varustautunut siihen, että elämys on mieletön.” 

”Eikö ole ihmeellistä, että kaikki ahdistus on tiessään. Hätä siitä, ettei millään kuitenkaan ole mitään merkitystä, tuntuu aivan käsittämättömältä. Miten voi olla näin onnellinen olo ikään kuin nämä ihmiset olisivat sanoneet, että ehei, kyllä meillä on toivoa”

Tässä Esko Salminen ja Aino Seppo kertovat vierailustaan kaukaisen Plan-kummilapsensa luona. Esko Salminen jatkaa:
”On tämä valtava elämys, vaikka eläisi tuhat kertaa tuhat vuotta. Tätä en tule unohtamaan. En ole sama ihminen enää.”

Thaimaa. Luterilaisen kirkon logo paidassa.