Lapsena tiedettiin:
Se on itse kun sanoo
Änkkääkö änkyrä vai puhuuko hän liian suoraan? Itse aidasta en halua kirjoittaa, mutta kirjoitanpa edes aidan seipäistä. Aita näyttää olevan melkoinen keskustelun aihe ja uusia aitoja ollaan kovasti rakentamassa. Onko aitojen purkajia?
Olen viime aikoina pohtinut sanojen valinnan rikkautta. ”Ne toiset” ovat milloin mitäkin, sellaista, mitä me itse emme ole. Kirkollinen
keskustelukin on löytänyt sanontojen rikkauden myös
Kotimaa-lehden blogikeskusteluissa. Siellä blogisti Ville Talola kirjoituksessaan Vapaa-ajattelijan päänsärky moittii blogisti vapaa-ajattelija Jori Mäntysaloa ”kirkon ulkopuolelta tulevasta räksytyksestä”. Samalla
saavat satikutia myös sen kummemmin määrittelemättömät
”änkyräkonservatiivit”. Talolan mukaan sekä vapaa-ajattelijat että
änkyräkonservatiivit toivovat, että kirkko olisi ”yhteiskunnassa tuuleen
huutava kääpiö”.
Onko muuten änkyräliberaaleja olemassa? Jos olisin ilkeä, väittäisin, että on.
Kirkollista keskustelua voidaan käydä toisinkin:
Thaimaa. Chao Phraya-joki. Soi Amonin seurakunnan jokiretki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti