Varoitus!
Sisältää kristillistä tuotesijoittelua
 
Olen ajatellut änkyryyttä yhä edelleen. En päässyt siitä irti, ennen kuin taas kerran käytin kirjoittamista avukseni. Tällaisen kirjoitin Kotimaan blogiini:

"Läheinen Liberaali mietti äskettäin kirkon tulevaisuutta. Hän päätyi siihen, että rauhan turvaamiseksi voisi olla hyvä, että jokainen Liberaali adoptoisi yhden Änkyräkonservatiivin ja ajattelisi hänestä hyvää.
Läheinen Konservatiivi mietti asiaa ja lupasi ei-niin-kehuttavasta rukouselämästään huolimatta adoptoida yhden Änkyräliberaalin ja rukoilla hänen puolestaan, jos se toinen lupautuisi myös rukoilemaan hänen puolestaan.
Läheinen Liberaali jatkoi pohdintaansa ja keksi Idean. Jos kerran on olemassa Salaisia Ystäviä, niin miksei sitten Salaisia Änkyröitä. Konservatiivi saisi oman Änkyräliberaalin ja Liberaali oman Änkyräkonservatiivin. Näin voitaisiin yli rajojen ajatella edes yhdestä toisenlaisesta hyvää ja rukoilla hänen puolestaan.
Tämä on varmasti totta. Ainakin se toinen puoli. Se rukous. Silloin se on Suuremmas Käres."

Änkyryys ei ole ilomme.  Ei se ole kenenkään ilo.  Mietin, nimittelemmekö me toinen toisiamme änkyröiksi siksi, että vanhan perinteen mukaan nimen tietäjä pystyi hallitsemaan toista. Parempi olisi, että me pyrkisimme hallitsemaanja hillitsemään itseämme. Siinä riittää työtä yhden elämän ajaksi.

Plus%20790%20Jouluenkeli%20Prakarunaakhu
1988. Thaimaa. Bangkok. Hua Mark. ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”