Muisti tikulla vai ilman
Ihmisellä on aivoissaan tai sydämessään – riippuen
näkökulmasta - lukematon määrä tietoa, matemaatikon termein lausuttuna
rajallinen ääretön joukko. Ihmisen elämä antaa rajat, kokemusten ja
ajatusten moninaisuus äärettömyyden. Joidenkin mielestä muistoja pitää
kaivella, toisten mielestä taas haudata. Arkielämässä muistojen
haudoilla käy jatkuva kuhina. Lapiot eivät siellä saa olla rauhassa.
1. Selailen vanhoja Thaimaan kuviamme.
Thaimaan
evankelisluterilaisessa kirkossa vietettiin juhlavuotta, the ELCT Jubilee
Year 2011. Työn aloittamisesta tulee silloin 35 vuotta ja
koulutuskeskuksen, nykyisen Luther-seminaarin virallisesta
aloittamisesta 25 vuotta.
2. Blogiystävä Lastun blogissa puhuttiin päiväkirjoista. Kommentoin siellä:
” ’Olen
kirjoittanut päiväkirjaa vain synkkinä hetkinäni. Jos nyt menehtyisin,
elämäni koko kuva olisi vääristyneen yksipuolinen.’
Hyvä,
että joku sanoo sen näin ääneen. Omien vanhojen päiväkirjojeni kautta
olen alkanut suhtautua yhä kriittisemmin kirjoitettuun sanaan historian
totuutena. Se oli kaikkea sitä, mitä kirjoitin, mutta paljon muutakin.
Minä
haluan käydä vierailulla menneessä vielä myös päiväkirjojeni ja
almanakkojen kautta, mutta ymmärrän hyvin toisenkin vaihtoehdon.
Muutanko
muistojani kirjoitusteni mukaan vai avaanko sydämestä muitakin luukkuja
menneeseen? Siinä on ollut kysymykseni. Osavastauksena on toiminut tämä
blogini, avoin, mutta niin sensuroitu...
Erilaisten blogikirjoitusten pienistä luukuista olen voinut kurkistaa joidenkin sydämeen. Se on ollut mahtavaa.”
3. Porin ensimmäiseksi kulttuurilähettilääksi
valittu Jorma Uotinen vierailee Porissa Porin Sinfoniettan
viihdekonsertin solistina. Löysin hänestä maininnan vanhoissa (tosi
ikiaikaisissa) päiväkirjoissani:
”2.7.1960.
Näin siellä kaupungilla sen Uotisen pojan vai mikä hänen nimensä nyt
olikaan sieltä hiihtoleiriltä. Hän oli sellainen pieni söpö poika ja
hirmun hyvä lausumaan.”
Mitä kaikkea päiväkirjoissani oikein onkaan!
Jäin tuijottelemaan nimiä, joiden omistajista minulla ei ole enää mitään
muistikuvaa. Joskus taidan aikani ratoksi googlailla. Tai sitten en.
1980. Thaimaa Hua Hin. Soi Amonin seurakunnan nuorten leirin öistä rapumetsästystä hiekkarannalla. Muistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti