Rakennus ilman pohjapiirrosta
Palapeli ilman mallia
 
Blogien lukeminen on palapelin rakentamista. Kuvio muodostuu niistä paloista, jotka kulloinkin ovat saatavilla. Samoista paloista toinen voi koota ihan erilaisen kuvan.

Minulla on elämän palapelistä hengellinenkin näkökulma:
Kukin meistä on pala suurta kuvaa. Emme aina suostu olemaan meille suunnitellulla paikalla.  Suunnittelija ei ole sidottu vääriin ratkaisuihimme. Hän pystyy kyllä muovaamaan kuvasta kauniin. Se voi tarkoittaa sitä, että meitä ja lähimpiämme joudutaan hiomaan tavallista enemmän, jotta sovimme uuteen kuvaan.

Katalyytti neljäkymmentäneljä. Kuusi. Marikki, nainen, äiti ja opettaja, niin kuin hän itsensä määrittelee, on antanut palapeliini monta uutta palaa. Marikki sanoo: ”Yritän kuunnella itseäni ja katsoa ympärilleni.”  Hänen silmänsä näkevät monenlaista.  Jotain voi aavistaa kommenteistanikin:

150210 "Olisi oltava itsensä puolella." Näin sanoit jo tammikuussakin. Vaikka se on välillä hämmentävää, se on kuitenkin oikea tie, myös elämän tähden, niin kuin sanot. Silloinkin, kun on väärässä, ja ehkä etenkin juuri silloin, on oltava itsensä puolella.
110810 Nämä työn ja perheen yhdistämisen ajat ovat minulta jo ohi. Silti koen ymmärtäväni, mistä puhut. Molemmat vanhempani olivat opettajia, niitä vanhanaikaisia, joilla koulu tuli myös kotiin. Kokeita korjattiin, tunteja valmisteltiin ihan samoissa tiloissa muiden kanssa, ei edes ollut mitään työhuoneita. Itse asiassa työn näkyminen myös kotona (ainakin vanhempien ajatuksissa) ei aina ollut ollenkaan huono asia. Opin näkemään, että työtään voi rakastaa. Luulen, että se on auttanut omaakin suhtautumistani työhön. Joskus tuntui ihan nololta kertoa pitävänsä työstään. (Omat lapset kyllä välillä ärsyyntyivät, kun äiti ei ollut läsnä vaikka oli läsnä...) Samoin tuo "ihmispelko", jota ei sitten työtilanteessa tunne, on aivan tuttua. Olen alkanut nimittää sitä ammattitaidoksi. Opettaja on vastuussa tietystä ajasta tiettyjen ihmisten kanssa opettaakseen tiettyjä asioita. Opettajan työ  rytmittyy myös aina oppitunnin mittaiseksi riippumatta tunnin pituudesta. Tilanne on hallittava koko ajan. Muistan, että jossain tilanteissa kysyessäni, kuinka pitkää esitystä/luentoa/puhetta tarvitaan, tuotin hämmennystä. Esityksensä/tuntinsa rakensi vaistomaisesti niin, että sillä oli aina tietty alku ja loppu. Kun se oli ohi, painettiin sisästä off-nappulaa...
210111 Minä tein aikoinaan möhkälemäistä gradua. En osannut millään lopettaa sen hiomista. Sitten tapasin tyypin, joka oli töissä toisessa yliopistossa samalla alalla kuin minä. Tyyppi oli ollut abivuonna meillä sijaisopettajana. Kerroin, että en tiennyt, koska työ olisi tarpeeksi hyvä. Tyyppi pyysi, että hän saisi lukea tekeleeni. Hän luki ja sanoi, että se oli valmis NYT. Se oli. Joskus toiset voivat pienentää möhkäleitämme. Onneksi.
100211 Tosi hauskaa kahlata haastavien ruoka-aineiden blogiasi  läpi :) Ihan heti sieppasin sieltä vihjeen tehdä vihdoin jotain jääkaapin luumumarmeladille ja pakasteessa jököttäville valmistaikinoille. Kuulin juuri, että saan porukoita tänne hiihtolomalla. Silloin meilläkin tehdään ja syödään yhdessä hiihtolomatorttuja!! Tunnustan, että olen aika lailla samanlainen pussinkeräilijä. Joulun tienoissa jälkikasvu kurkisti viimeisiä käyttöpäiviä ja heitti sumeilematta jämiä pois. Toissapäivänä poikkesin taas matkalla suoramyyntiin. Keittiön pöydällä on taas uusi haastavien jauhojen rivi... 

Meillä on kotona monenlaisia palapelejä. Yksi niistä liittyy Amazing Thailand- teemaan 1990-luvun lopulla, meidän vielä asuessamme Thaimaassa. Tuo sama teema on otettu uudelleen käyttöön :

Plus%20865Palapelin%20kansi.jpg