Kauneusleikkaus?
Sama mies
Uudet kasvot
 
Elämästä ei voi tehdä uusintapainoksia. Entä uudelleen tulkintoja?

Aamulla katselin vanhoja vinyylejämme  Hannoverista olin ostanut vuonna 1967 levyn  Danke.  ”Kiitos, kun tähän päivään asti…”  Kurkistin, näkyisikö siitä vielä jotain YouTubella.  Ja löytyihän sieltä, modernimpi versio Die Ärzte - Danke War v5.i , mollisävelmä, sotakuvat ja taustalla  kysymys:  Missä olit Jumala vai olitko missään kun… Kannattaa kuunnella , saksalaista punkrockia.

Henning Mankellin Wallanderit löysin jo sarjan alkuvaiheessa. En tiennyt, kuinka kuuluisa Mankellista tulisikaan. Nyt olen katsellut Wallandereja televisiosta.   Wallanderin roolihahmosta löytyy kolme eri  versiota,  kolme miestä kertomassa jotain itsestään tämän roolin avulla. En osaa sanoa, mikä Wallanderissa niin koukuttaa. Kertooko hän jotain myös lukijan kommunikaatiovaikeuksista ja pettymyksistä, herkkyydestä ja haavoittavuudesta, jämäkkyydestä ja periksiantamattomuudesta.

Katalyytti neljäkymmentäkahdeksan.  Hannu Kiuru. Libero Kotimaa24:n blogistina.  Alan ymmärtää, että näiden katalyyttien kautta taidan kertoakin enemmän itsestäni kuin näistä kirjoittajista. Taas esittelen vähän velmun sanataiturin, helsinkiläisen papin, jota en ole koskaan tavannut. Libero kirjoittaa asiaa ja päätyy välillä venkoilemaan positiivisia venkoiluja muiden kirjoittajien kanssa.  Joitain tämän kuukauden kommenttejani hänen blogissaan : 

”Katsoin eilen illalla brittiläisen Wallanderin, Hymyilevä mies. Se tuntui yllättävän hyvältä, osaksi juuri tuosta kuoleman pohtimisen näkökulmasta. Ruotsalaista synkkyyttä brittiläisin tulkinnoin. Pohdinta kohdistui osaksi siihen, kenellä on oikeus päättää toisen elämästä. Entä jos onkin itse syyllinen toisen tuhoon.... Ajatukseni laajentui siihenkin, kuinka paljon minä olen "veljeni vartija" tässä maailmassa..."

”Mahtaisiko oikea pappi jaksaa paremmin lukea Raamattunsa ja valmistaa saarnansa sen avulla, jos hän tietäsi, että siellä jossain, kirkonpenkissä, vaikka pylvään takana piilossa, olisi ihminen, joka työn, levon, sairauden tai jonkun muun syyn takia oikeasti tahtoisi nähdä Kristuksen.”

”Japanilaiset lapset oppivat menemään pöydän alle heti, kun maa tärähtää. Siihen ei kai liity sen kummempaa pelkoa eikä hysteriaa. Meidän lasten koulussa Bangkokissa oli pari pientä järistystä ja japanilaiset luokkatoverit olivat heti pulpetin alla. Sitten mentiin rivissä pihalle urheilukentälle. Se oli hyvä harjoitus, kun tuli pari pommihälytystäkin, taisi olla samana vuonna. Lapsille vain kerrottiin, että olisi hyvä pitää hattua mukana koulussa, jos tulee näitä juttuja. Siihen ei sinänsä liittynyt mitään mystiikkaa eikä ahdistusta. En tiedä, miten tämän suuruusluokan tragedia tulee Japanissa lapsiin vaikuttamaan. Arvata voi, että ahdistus tulee kaikista drilleistä huolimatta. Tsunamin voima varmaan yllätti kaikki.”

”Kävin parhaan vuoropuheluni Lutherin kanssa, kun sain säestää tuon saman virren Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon perustamis- ja ensimmäisen piispan virkaan vihkimisjuhlan lopussa 1994. Se oli juhla, jossa oli paljon vastauksia, ei kysymyksiä, sillä kertaa. Kyllä kysymyksiä taas tuli, niin kuuluukin. Valmiiden vastausten sijaan piti oppia kuuntelemaan Hänen vastauksiaan hiljaisuudessa ja siinä Sanassa. Tuossa juhlassa laulettu "he ei voi sitä estää" ei kohdistunut turkkeihin eikä tattareihin, ei velivenäläisiin ei Kalajoen käräjien tuomareihin vaan siihen toiseen todellisuuteen, jossa ne omat voimamme ovat turhia...Enkä taaskaan tiedä, mikä oli tämän kommenttini fokus...”

1994.Thaimaa. Jumala ompi linnamme. Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon syntyjuhla.