Kauneusleikkaus?
Sama mies
Uudet kasvot
Elämästä ei voi tehdä uusintapainoksia. Entä uudelleen tulkintoja?
Aamulla katselin vanhoja vinyylejämme Hannoverista olin ostanut vuonna 1967 levyn Danke. ”Kiitos, kun tähän päivään asti…” Kurkistin, näkyisikö siitä vielä jotain YouTubella. Ja löytyihän sieltä, modernimpi versio Die Ärzte - Danke War v5.i , mollisävelmä, sotakuvat ja taustalla kysymys: Missä olit Jumala vai olitko missään kun… Kannattaa kuunnella , saksalaista punkrockia.
Henning Mankellin Wallanderit löysin jo
sarjan alkuvaiheessa. En tiennyt, kuinka kuuluisa Mankellista
tulisikaan. Nyt olen katsellut Wallandereja televisiosta. Wallanderin roolihahmosta löytyy kolme eri versiota, kolme
miestä kertomassa jotain itsestään tämän roolin avulla. En osaa sanoa,
mikä Wallanderissa niin koukuttaa. Kertooko hän jotain myös lukijan
kommunikaatiovaikeuksista ja pettymyksistä, herkkyydestä ja
haavoittavuudesta, jämäkkyydestä ja periksiantamattomuudesta.
Katalyytti neljäkymmentäkahdeksan. Hannu Kiuru. Libero Kotimaa24:n blogistina. Alan
ymmärtää, että näiden katalyyttien kautta taidan kertoakin enemmän
itsestäni kuin näistä kirjoittajista. Taas esittelen vähän velmun
sanataiturin, helsinkiläisen papin, jota en ole koskaan tavannut. Libero
kirjoittaa asiaa ja päätyy välillä venkoilemaan positiivisia venkoiluja
muiden kirjoittajien kanssa. Joitain tämän kuukauden kommenttejani hänen blogissaan :
”Katsoin
eilen illalla brittiläisen Wallanderin, Hymyilevä mies. Se tuntui
yllättävän hyvältä, osaksi juuri tuosta kuoleman pohtimisen
näkökulmasta. Ruotsalaista synkkyyttä brittiläisin tulkinnoin. Pohdinta
kohdistui osaksi siihen, kenellä on oikeus päättää toisen elämästä. Entä
jos onkin itse syyllinen toisen tuhoon.... Ajatukseni laajentui
siihenkin, kuinka paljon minä olen "veljeni vartija" tässä
maailmassa..."
”Mahtaisiko
oikea pappi jaksaa paremmin lukea Raamattunsa ja valmistaa saarnansa sen
avulla, jos hän tietäsi, että siellä jossain, kirkonpenkissä, vaikka
pylvään takana piilossa, olisi ihminen, joka työn, levon, sairauden tai
jonkun muun syyn takia oikeasti tahtoisi nähdä Kristuksen.”
”Japanilaiset
lapset oppivat menemään pöydän alle heti, kun maa tärähtää. Siihen ei
kai liity sen kummempaa pelkoa eikä hysteriaa. Meidän lasten koulussa
Bangkokissa oli pari pientä järistystä ja japanilaiset luokkatoverit
olivat heti pulpetin alla. Sitten mentiin rivissä pihalle
urheilukentälle. Se oli hyvä harjoitus, kun tuli pari pommihälytystäkin,
taisi olla samana vuonna. Lapsille vain kerrottiin, että olisi hyvä
pitää hattua mukana koulussa, jos tulee näitä juttuja. Siihen ei sinänsä
liittynyt mitään mystiikkaa eikä ahdistusta. En tiedä, miten tämän
suuruusluokan tragedia tulee Japanissa lapsiin vaikuttamaan. Arvata voi,
että ahdistus tulee kaikista drilleistä huolimatta. Tsunamin voima
varmaan yllätti kaikki.”
”Kävin
parhaan vuoropuheluni Lutherin kanssa, kun sain säestää tuon saman
virren Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon perustamis- ja ensimmäisen
piispan virkaan vihkimisjuhlan lopussa 1994. Se oli juhla, jossa oli
paljon vastauksia, ei kysymyksiä, sillä kertaa. Kyllä kysymyksiä taas
tuli, niin kuuluukin. Valmiiden vastausten sijaan piti oppia
kuuntelemaan Hänen vastauksiaan hiljaisuudessa ja siinä Sanassa. Tuossa
juhlassa laulettu "he ei voi sitä estää" ei kohdistunut turkkeihin eikä
tattareihin, ei velivenäläisiin ei Kalajoen käräjien tuomareihin vaan
siihen toiseen todellisuuteen, jossa ne omat voimamme ovat turhia...Enkä
taaskaan tiedä, mikä oli tämän kommenttini fokus...”
1994.Thaimaa. Jumala ompi linnamme. Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon syntyjuhla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti