Jälkeenpäin ne ovat mukavia tarinoita :)
Mies
oli itsekin vielä natiaisiässä, kun kyllästyi raakulaukkuun,
pikkuveljeensä. Hän lähti naapuriin, kun tiesi, ettei siellä ei ollut
pieniä poikia ja kysyi, haluttaisiinko sinne yksi pikkuveli. Naapuri
suostui ja antoi kymmenen penniä pojasta. Mies meni kauppaan ja tuhlasi
tuon ylellisen palkkion karkkiin. Sitten hän tuli katumapäälle ja palasi
naapuriin ja sanoi: "Tarvittaisiinko täällä kymmenen pennin
renkipoikaa, kun ostaisin sen veljen takaisin...."
Katalyytti neljäkymmentä. Älyvapaa äiti. Irkun
blogi on tuottanut minulle paljon iloa. Sen avulla on pohtinut omiakin
vaiheitaan vauvan, uhmaikäisen, murkun ja kotoa vähän kerrassaan
irrottautuvan nuoren vanhempana. Kuuden lapsen äidin elämä ”on säätöä
sinne tänne ja tonne”. Se monipuolisuus!!! Upea perhe!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti