ITE
Mie ite
Ja myö
Kyllä tiedän, että kollaasit ja performanssit ovat Ihan Oikeaa Taidetta. IOT MOT. Olen nähnyt ja kokenut niiden viehätystä ihan IRL.
Yleensäkin viehätyn vähän poikkeavista ilmiöistä. Sellaisista luovista
ja yllättävistä. Normaalista poikkeavat tavat, provokatiivisetkin,
puhuvat minulle. Uudella tavalla toteutettu teos vanhoista
materiaaleista luo uusia mielikuvia ja esittäjien interaktiivisyys
yleisön kanssa aina sopivan määrän yllätyksellisyyttä.
Elämä on ITE-taidetta. Yllätyksellistä ja luovaa.
Mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa. Meille kaikille. Tai ehkä ei
ihan. Kaikki eivät koskaan pääse esiintymään miljoonille
televisionkatsojille.
Tuntuu, että suuri osa työstäni on tavallaan
ollut osallistumisesta erilaisiin performansseihin. Mitä muuta voisikaan
olla työ lasten tai nuorten parissa? On tuotettava elämyksiä, herätettävä ajatuksia, oltava aina valmis muutokseen ja vastattava
yleisöltä tuleviin sanallisiin tai sanattomiin vihjeisiin. On
mietittävä, osaisiko sen sanoa toisinkin. Aikuisten kanssa asia on itse
asiassa ihan sama. Ainoa este on se, että he joskus ovat enemmän
jämähtäneet ennakkoluuloihinsa kuin nuoremmat. Kirjoitin pari vuotta
sitten blogissani erään hauskan muistikuvan:
"Teetätin
kerran naistenpäivillä kollaaseja vanhoista mainoksista. Jokainen
nainen sai esittää itsensä käyttämällä kuvia ”kaiken maailman ihmisistä”
ja heidän elinpiireistään. Omia tunteitaan sai kuvatuksi käyttämällä
toisten tunteita. Eräs nainen esitteli oman työnsä. Sitten hän käänsi
paperin. Siellä takana oli kuva nuoresta seikkailijasta. Nainen sanoi:
Tällainen minulla on koko ajan sisälläni.”
Tuskin kukaan voi elää kauan Thaimaassa, jos ei suostu olemaan osa sikäläisten alati luovaa performanssia. Kaikki voidaan sanoa toisinkin, tai ainakin ajatella toisin. ”Jos et voi voittaa heitä, liity heihin.”
Katalyytti kuusikymmentäkaksi. Vilukissi. Esittelee itsensä: "Tättähäärä, horttonoomikko, ykkösluokan sähäläri." Yksi
blogimaailman luovista persoonista niin käsitöidensä kuin bloginsakin
kautta. Pohjalainen parhaimmillaan. Vilukissiltä olen oppinut, että
tavaraa täynnä olevia pöytiä voidaan kutsua kollaasipöydiksi. Se siitä
siivoamisesta :)
Eräs perheemme menneen ajan kollaasihuoneista kollaasipöytineen. Anteeksi, jälkikasvu. Oli ihan pakko...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti