Keskimmäisen kummitäti oli TV-uutisissa.Kriisin keskellä tarvittiin ja hän lähti taas. Maana oli
tällä kertaa Pakistan.
Ei sitä aina jaksa. Omissa huolissakin on
tarpeeksi. Ihan totta. Joskus nekin vyöryvät yli. Siinä tulvassa sitten
räpiköidään. Ajelehditaan. Yritetään pitää itseä ja lähimmäisiä
pinnalla. Joskus silti jaksaa. Muutakin.
Olen viime päivinä taas katsellut nettikeskusteluja
auttajien arvoista. Jotain olen sanonutkin. Erään vapaa-ajattelijan
kanssa kommenteja kirjoitellessamme muistelin erästä vanhaa
kommenttiani:
"Yhteinen
tarve tehdä jotain tämän maailman ongelmille vaatii välillä
yhteistyötäkin. Monissa YK:n järjestöissäkin eriuskoiset (ihan oikeasti
monenlaista uskontoa julkisesti ja häpeilemättä tunnustavat) pystyvät
toimimaan yhdessä. Se vaatii huomattavasti enemmän suvaitsevaisuutta
kuin mitä vapaa-ajattelijoilla yleisesti katsotaan olevan. Siellä se
tarkoittaa sitä, että toisen uskoa tai uskonnottomuutta ei saa eikä
tarvitse turhentaa. Samaa ajatusta on hyvä meillä Suomessa edistää.
Riidoille, sanailuille ja erimielisyyksille jää silti riittävästi tilaa.
On aivan oikein, että haastamme toinen toisemme välillä tarkistamaan ja
selittämään perusteitamme. Ei meidän tarvitse olla samaa mieltä."
"Maailman huiput eivät ole aatteellisesti neutraaleja. He vain ovat sen verran fiksuja, että kunnioittavat erilaisuutta."
Katalyytti neljäkymmentäviisi. Jori Mäntysalo Kotimaan blogistina.
Fiksu. Haastava. Analyyttinen. Ei aattellisesti neutraali. Hän
esittelee itsensä blogissaan näin: ”Tamperelainen ammattinörtti, n.
35-vuotias, yksi vaimo ja kaksi lasta. Ateisti ja toinen
eroa-kirkosta.fi – palvelun perustajista.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti