+250 Morgan: Ihmisen osa 031108

+250 Morgan: Ihmisen osa

Osa ihmisistä ei osaa

Osa ihmisistä ei halua osata

Hyvä, että joku osaa

 

Auringonkukkametsä lahjoitti aikoja sitten minulle tunnustuksen.

Nyt on vihdoin aika lahjoittaa se eteenpäin. Morganin blogit Morganismi ja Tietäjä Hamalaisen blogi ovat minua jo vuoden ilahduttaneet. Nyt ilmestyvässä kirjassa Ihmisen osa eli "Enhän minä tunne koko ihmistä" on osa blogien sisällöstä saanut myös paperiversion. Sen kirjan avulla työllistetään meidänkin perheemme Joulupukkia.

Löysin Hamalaisen blogin alunperin sattumalta. Se kolahti heti minuun, ei vähiten siinä esiintyneen käärmeenmuotoisen S- kirjaimen takia. Olin itsekin aikoinaan tehnyt pikkutarinoita käärmeen ja S:n kohtaamisesta ja niistä pari jo blogiinikin kirjoittanut. Kommentoin tätä yhteyttämme Hamalaiselle .Sen jälkeen se onkin ollut menoa.

Kerro minulle millainen ystäväsi on, niin minä kerron sinulle, millainen sinä olet... Niin kai sitten. Tai ainakin, millainen tahtoisit olla…

+249 Särkyneiden majatalo 021108

+249 Särkyneiden majatalo

Tervetuloa seuraan

Meitä onkin täällä jo monta

Ovi on auki yötä päivää

 

Onneksi kaikki unelmamme eivät säry. Jotkut visioistamme toteutuvatkin. Jokainen tarvitsee onnistumisia jaksaakseen jatkaa. Tiedän, että oikein silmin katsottuna olemme kaikki elämän sankareita. Jokainen jaksettu päivä on sankariteko sinänsä. Joskus on silti hyvä päästä paikkaan, missä kukaan ei vaadi meiltä mitään.

Työkausien jälkeen Suomeen palattuaan usein tajusi, kuin tyhjä takki oli. Silloin ei ollut vielä aika analysoida saavutuksiaan tai epäonnistumisiaan. Ei ollut siihen vielä voimiakaan. Oli vaikea pukea sanoiksi tunteitaan. Läheistenkin tapaamisessa tuntui vierauden häive.

Oman avuttomuuden kokeminen voi parhaimmillaan auttaa kohtaamaan toisia avuttomia. Rakastetun on helpompi rakastaa toista. Armahdetun on helpompi armahtaa.

Särkyneiden majatalo on yksi Pekka Simojoen koskettavimmista lauluista. Särkymättömien voi olla sitä mahdoton ymmärtää.

2007. Pori. On hvvä, että oma kotikin voi toimia särkyneiden majatalona.

+248 Autuus ei ole muodissa 011108

+248 Autuus ei ole muodissa

 

Muodissa tänään?

Höyhensilmäripset

Sähkö, vyöt ja talvisota

Minua pikkuisen kylmää. Onko olemassa elämää Googlen ja Wikipedian ulkopuolella? Itsekin teen tiedonhaun helpommaksi netin avulla. Silti mietin, kuka nykyisin määrää sen, mikä on tärkeää ja oikeaa. Kuka todella määrää valintani? Viitsinkö nähdä vaivaa oikean tiedon hankintaan?  Onko joka sukupolvi yhtä helposti manipuloitavissa?

Hakukoneet haravoivat maailmaa säännöllisesti. Ne eivät ole itsenäisiä toimijoita vaan ovat riippuvaisia siitä, mitä joku niille tarjoaa löydettäväksi. Koneiden antama tieto on sirpaleista. Kokonaiskuvaa on vaikea muodostaa niiden avulla. Harva meistä jää hakukoneiden haaviin vuosiksi tai vuosikymmeniksi.

Tänään moni vie kynttilän rakkaittensa haudalle. Monissa seurakunnissa muistetaan myös viime vuoden aikana kuolleita sytyttämällä kynttilöitä heidän muistokseen. On hyvä muistaa ja muistella. Silti on tärkeää muistaa myös se, että me vielä elämme. Syvänkin surun keskeltä on hyvä astua askel eteenpäin, elämää kohti. Meidän aikamme ei ole vielä tullut. Se kyllä tulee aikanaan.

1970. Pori. Me vielä elämme.

+247 Syntipukkina vanhemmat 311008

+247 Syntipukkina vanhemmat

 

Tule tänne syy parka

Säälitään toisiamme

Yhdessä

 

Jokelan ja etenkin Kauhajoen tapahtumien aikaan netissä syntyi paljon keskustelua vääränlaisesta vanhemmuudesta. Monella on sen verran hampaankolossa omaa kasvatustaan vastaan, että se riittää hyväksi kasvualustaksi tuollaiseen keskusteluun. Toisaalta, meillä monella on sen verran syyllisyyttä omassa vanhemmuudessamme, että keskustelun piikit osuvat ja pistävät syvälle.

Omaa vanhemmuuttamme elimme osaksi ulkomailla. Se on luku sinänsä ja siitä riittää paljon pohdittavaa ja keskusteltavaa. Monessa asiassa jälkiviisaus olisi neuvonut tekemään toisin. Ikävä kyllä, se ei ollut aikoinaan silloin vielä paikalla. Tosiasia on se, että ulkomaille lähtemällä valitsimme lapsillemme myös tietynlaisia ongelmia. Emme koskaan voi tietää, olisimmeko Suomeen jäämällä olleet kuitenkaan sen parempia vanhempia.  Pahaa pelkään...

Jossain vaiheessa jokainen toivon mukaan löytää kuitenkin sen verrattoman löydön, että lapset ja vanhemmat voivat ja saavat oikeasti olla eri mieltä. Silti voimme rakastaa ja kunnioittaa toinen toistamme.

Kävin tällä viikolla vanhempieni haudalla. Sinne istuttamassani valkoisesssa ruusussa oli vielä kymmeniä kukkia ja nuppuja. Elämä jatkuu.

1984. Thaimaa Bangkok. Koti 2. Soi Suan Phlu.

+246 Käännöskukkien keskellä 301008

+246 Käännöskukkien keskellä

Starting after the count

Börjar efter inventering

Ab nach der Volkszählung

Sau khi bắt đầu census

Начиная после переписи

Ki začne teči po popisu

החל לאחר מפקד אוכלוסין

Ξεκινώντας από την απογραφή

Sākot ar skaitīšanu

Poczynając od spisu

Google kääntäjällä on hauska leikkiä. Sillä voi vaivattomasti saada omasta blogikirjoituksestaan raakakäännöksen useille kielille. Kokeilkaa. "Lähtölaskennan jälkeen" oli hauska kääntää kielille, joita olen maailmalla kohdannut. Thaikielen käännöstä Google ei ainakaan vielä tarjonnut.

Raakakäännös on vain harvoin riittävän tarkka. Jos haluaa kääntää eri maissa käytettyjä kielikuvia, se harvoin onnistuu halutulla tavalla. Blogini alaotsikko Blogilistalla on Jalat tukevasti ilmassa. Feet firmly in the air. Med fötterna i luften. Füße fest in der Luft.  En uskalla edes yrittää kääntää sitä kielille, joita en osaa. Voihan olla, että kirjoittaisin jotain sopimatonta.

Tässä vaiheessa tulee varsin nöyrä olo. Mitähän minäkin mahdan thain kielellä välillä sanoa? Tälläkin viikolla terveyskeskuskäynnillä piti muistella thaiksi sanoja diabetes ja hepatitis. Jotakin hauskaa yritin ilmeisesti opiskelijoille ensin tarjota. Kohteliaan thaihymyn pilkkeessä oli selvästi pieni lisähymynkare.

 Pori. Joskus sentään saa olla oikeidenkin kukkien keskellä.

+245 Neljätoista ja puoli tapaa 281008

+245 Neljätoista ja puoli tapaa

Monia liekkejä

Monia oksia

Valoja vain yksi

 

Sain kerran opiskelijailtaa varten aiheeksi ”Neljätoista ja puoli tapaa”. Tarkoituksena oli kertoa, miten lähetystyötä käytännössä tehtiin. Seuraavista aiheista juteltiin silloin:

1. Traktaatti/esite/lehtinen.  Miten ja milloin annan toiselle esitteen?

2. Kalalammikko. Mitä tarvitaan kalalammikon perustamiseen?

3. Vankilakäynti. Mitä sanot maan oikeuskäsityksestä?

4. Vitamiinilusikallinen. Mitä merkitystä on terveydenhoidolla?

5. Thaimaalainen soitin. Miten kristinusko soveltuu thaikulttuuriin?

6. Augsburgin tunnustus. Millaista teologiaa/luterilaisuutta viemme mukanamme?

7. Kotikäynti. Miten kuuntelet ihmistä?

8. Sairas ihminen ja rukous. Mitä rukous merkitsee?

9. Valokuva-albumien katsominen. Miten kiinnostunut olet ihmisistä?

10. Sipulin leikkaaminen. Suostutko oppimaan uutta?

11. Värikynien teroitus. Mikä on oikea tapa auttaa lapsia?

12. Monistaminen. Mikä merkitys on työn eri osa-alueilla?

13. Velkojen koroista keskusteleminen. Miten hoidat rahasi oikeudenmukaisesti?

14. Sika ja kuningas näytelmien rooleina. Miten opit nauramaan  itsellesi?

!4½ Nukkuminen Älä vaadi liikaa itseltäsi.

Tänään ehkä valitsisin toiset neljätoista ja puoli tapaa – noiden entisten lisäksi.

2005. Pori. OPKOn opiskelijailta. Terveyskasvatusta lähetystyössä. Kuva Kimmo Koivunen.

+244 Hei, himmaa vähän 271008

+244 Hei, himmaa vähän

 

Rentoudu

Älä pingota

Hidasta

Tulkkauskeikka terveyskeskuksessa maahanmuuttajien tutustumiskäynnillä. Yhteistä käsitteiden etsimistä ja löytämistä. Käytäntöjen vertailua ja uuden oppimista. Monipuolista terveyssanastoa.

Tulkkauksen keskellä minulta kysyttiin, mitä tarkoittaa sana "himmata". Tiesin, että sellaista sanaa ei suomen kielessä ollut, joten yritin miettiä, mitä sanaa tarkoitettiin. Yritin tarjota läheistä kirosanaakin, mutta sekään ei kelvannut. Vakuutin kysyjälle siis vain sanan mahdottomuutta.

Pois lähdettäessä kerroin opiskelijoiden suomen kielen opettajalle minulle esitetystä kysymyksestä. Toivoin hänen miettivän, mistä sanasta oli ollut kyse. Häkellyin, kun tuo opettaja nauraen kysyi minulta, että enkö todella tiennyt, että himmaaminen tarkoitti hidastamista. Se oli kuulemma tavallinen porilainen käyttösana. Minun varma tietoni osoittautui siis taas kerran vääräksi.

Jokaisen pitäisi tehdä omat kielimokansa. Silloin ei niin helposti arvioisi edellisiä sukupolvia heidän käyttämänsä kielen perusteella. Vanhanaikaisen synonyymi kun ei olekaan välttämättä tyhmä.

Pori. Himmattua elämää:

+243 Rontti 261008

+243 Rontti

Koira koulutetaan

Kissa kouluttaa meidät 

 

Kerroin Rontista tulosta Keskimmäisen kotiin jo aikaisemmin. Tämän viikonlopun se on palvelijoineen viettänyt täällä. Työjakona näyttää olevan se, että minun perässäni kuljetaan herkkupalojen toivossa, Keskimmäisen sylissä nukutaan aivan rentona kehräten ja Kuopuksen tehtävänä on rapsuttaa mahanahkaa. Hyvin meidät on koulutettu.

Pori. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää :) Rontti istuu keittiön pöydän äärellä ja haukottelee...

+242 Kunnon kansalainen 251008

+242 Kunnon kansalainen

Älä valita
Voit valita

Lapsuudenperheessäni osallistuttiin aina kaikkiin vaaleihin. Isäni oli ollut jo Karjalassa kunnalliselämässä monella tavalla mukana, niin kuin kai silloin kirkonkylän johtajaopettajan oletettiinkin olevan. Evakkomatkan jälkeen hän oli karjalaisten ehdokkaana ja kaupunginvaltuutettuna vuosikausia. Vaalipäivät hän vietti yleensä toimitsijana jossain vaalipiirissä. Ilman muuta käytiin tietysti aina äänestämässäkin. Vaalituloksia seurattiin yöhön asti. Silloista Tosi-TV-ohjelmaa parhaimmillaan.

Tälläkin kertaa taas lähetin jokaiselle lapselle tekstiviestin ja muistutin ennakkoäänestyksestä. Äsken tyttöjeni kanssa saunassa ideoitiin kännykkää, johon voisi kirjoittaa viestejä, mutta ne eivät oikeasti lähtisi minnekään. Sellaisen kai tarvitsen dementoituneena vanhainkodissa, kun viikoittain tai päivittäin muistan lähettää lapsilleni äänestyskehotuksia.

1958. Kutsu Porin 400-vuotisjuhlallisuuksiin. Isäni oli silloin kunnanvaltuustossa.

+241 YK:n päivänä 241008

+241 YK:n päivänä

Yhteistä Kumppanuutta

Yhteistä Kipua

 

Kun aikoinani irkkailin maailmalla, en ollut valmistautunut siihen, kuinka vähän monet amerikkalaiset nuoret antoivat arvoa Yhdistyneille Kansakunnille. He sanoivat suoraan, että Yhdysvallat oli ainoa varteenotettava nykyajan imperiumi, todellinen maailmanvaltias, ainoa oikeassa oleva yhteiskunta. Jo aikaisemmin, ollessani Thaimaassa kielikoulussa Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan olin oppinut amerikkalaisilta luokkatovereiltani, miten tärkeänä he pitivät maansa presidentinvaaleja. He eivät voineet uskoa, että me suomalaiset emme valvoneet vaaliyönä vaalitulosta odottaessamme.

Tänään, lippujen liehuessa YK:n päivän kunniaksi olen ajatellut maailmalla tälläkin hetkellä olevia YK:n ja sen järjestöjen palveluksessa olevia ystäviäni. Monen maan tilanne on meillekin avautunut uudella tavalla näiden ystävien kautta. Ihmisellä on vain yksi elämä käytettävissä. Kukin meistä haluaa käyttää sen parhaalla mahdollisella tavalla. Iloitsen heidän puolestaan, jotka ovat valmiita käyttämään asiantuntemuksensa yhteiseksi hyväksi.

1980. Nepal Katmandu. Tämäkin lähetyskurssiystävämme Marjatta Tolvanen-Ojutkangas työskenteli myöhemmin vuosia UNICEFin palveluksessa Vietnamissa, USAssa, Somaliassa, Keniassa...