Tule tänne syy parka
Säälitään toisiamme
Yhdessä
 
Jokelan ja etenkin Kauhajoen tapahtumien aikaan netissä syntyi paljon keskustelua vääränlaisesta vanhemmuudesta. Monella on sen verran hampaankolossa omaa kasvatustaan vastaan, että se riittää hyväksi kasvualustaksi tuollaiseen keskusteluun. Toisaalta, meillä monella on sen verran syyllisyyttä omassa vanhemmuudessamme, että keskustelun piikit osuvat ja pistävät syvälle.

Omaa vanhemmuuttamme elimme osaksi ulkomailla. Se on luku sinänsä ja siitä riittää paljon pohdittavaa ja keskusteltavaa. Monessa asiassa jälkiviisaus olisi neuvonut tekemään toisin. Ikävä kyllä, se ei ollut aikoinaan silloin vielä paikalla. Tosiasia on se, että ulkomaille lähtemällä valitsimme lapsillemme myös tietynlaisia ongelmia. Emme koskaan voi tietää, olisimmeko Suomeen jäämällä olleet kuitenkaan sen parempia vanhempia.  Pahaa pelkään...

Jossain vaiheessa jokainen toivon mukaan löytää kuitenkin sen verrattoman löydön, että lapset ja vanhemmat voivat ja saavat oikeasti olla eri mieltä. Silti voimme rakastaa ja kunnioittaa toinen toistamme.

Kävin tällä viikolla vanhempieni haudalla. Sinne istuttamassani valkoisesssa ruusussa oli vielä kymmeniä kukkia ja nuppuja. Elämä jatkuu.

1984. Thaimaa Bangkok. Koti 2. Soi Suan Phlu.
Plus%20247%20Suanphlu%20pihalla%20MjMM%2