torstai 10. maaliskuuta 2016

+473 Miksi ihmeessä kirjoitan blogia? 200709

+473 Miksi ihmeessä kirjoitan blogia?

Sensuroimaton
Editoimaton
Villi ja vapaa
 
Toissapäivänä tapasin blogini lukijan. Hän on paljon muutakin kuin vain lukija. Hän ja hänen perheensä kulkevat nyt niitä katuja, joita me kuljimme. Hän vaimoineen pähkäilee samanlaisten ongelmien parissa, joiden keskellä me elimme. Hän kokee samoja iloja kuin me koimme. Hän elää täysillä niin kuin mekin halusimme elää. Miksi kirjoitan blogia? Tätä kysyi ystäväni ja näin vastasin hänelle:

Blogini on oma editoimaton, sensuroimaton kolumnini.
Blogissani muistelen.
Blogini on osaksi päiväkirja, julkinen sellainen.
Blogini kautta löydän uusia ja uudenlaisia tuttavia.
Blogatessani opin elämästä uusia asioita.
Blogissani kerron lähetystyöstä.
Blogissani kerron sen, että lähetystyössäkin eletään arkea.
Blogissani kerron Thaimaasta ja muista maista, joissa olen vieraillut.
Blogini kertoo lapsilleni, mitä oikein tapahtui heidän lapsuudessaan.
Blogini on osa Thaimaan luterilaisen kirkon historiaa.
Blogissani olen se, mikä olen.
Blogissani mietin vanhenemista.
Blogissani kerron minulle tärkeistä asioista.
Blogissani kerron kristityn elämästä, toivottavasti järjellisin sanoin.
Bloggaaminen on vain niin kivaa.

1981. Thaimaan ja Burman rajalla. Vierailu karenipakolaisten leirillä Raimo Rantalan ja Teppo Innolan kanssa.
Plus%20473%201981%20Vierailu%20Karenikyl

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

+472 Salamapuu 290709

+472 Salamapuu

Iskun jälkeen
Ei mikään ole
Entisellään
 
Suomessa  iskee vuosittain keskimäärin 140 000 maasalamaa. Viime vuoden toukokuussa kerroin Salamapuu-projektista. Siinä eri puolella Suomea olevat vapaaehtoiset olivat mukana tutkimassa, mitä seurauksia puissa näkyi salamoiden iskuista. Nyt tuosta projektista on tehty ensimmäinen artikkeli aikakauskirjaan Journal of Lightning Research , Volume 1: Attachment of Natural Lightning Flashes to Trees: Preliminary Statistical Characteristics.

Thaimaassa en koskaan pelännyt salamoita enkä rajuilmoja. Olisi varmaan pitänyt. Sen sijaan pelkäsin kaikenlaisia ötököitä ja etenkin käärmeitä. Hiirikään ei kuulunut suosikkeihini ennen kuin Kuopus niitä koulustaan kotiin toi. Todistetusti esiinnyn valokuvassa hiiri pääni päällä, joten ihan säikky en sentään ollut. Itse taas valokuvasin Lupu-koiraamme, kun se tappoi  pihaan tullutta käärmettä heittelemällä sitä ilmaan. Niin lähelle käärmettä siis kuitenkin vapaaehtoisesti uskalsin.

Kaikki iskut eivät ole salamoiden aiheuttamia. Niihin ei kuole, mutta kipeää ne tekevät.

Plus%20472%20Salamapuu%20hyv%C3%A4ksynt%

tiistai 8. maaliskuuta 2016

+471 Pujo 280709

+471 Pujo

Vaatimatonkin
Voi
Vaarantaa
Varomattoman
 
Tuskin vieläkään kaikki pujoa tunnistavat. Helpoiten sen huomaa aivastelevista ihmisistä ja heidän punaisista silmistään.

Eilen kävelin Kaivokselassa pujoviljelmän läpi. Harmaat kukkavanat heiluivat tuulessa kahta puolta kävelytietä. Uudella Turku-Helsinki- tiellä olin jo kiinnittänyt huomiota siihen, että pujopensaat olivat vallanneet tien varren ja sen kallioleikkaukset. Mietinkin, että pujoon reagoimattomia ihmisiä pitäisi työllistää repimään niitä maasta juurineen. Kuinka paljon antihistamiinia ja muita allergialääkkeitä kuluukaan tähän aikaan kaikilla pujoalueilla. Elämän lokeroituminen ja erilaiset tulosvastuualueet saavat meidät laskemaan kustannuksia vain yhdestä näkökulmasta eikä vanhanaikaisella talonpoikaisjärjellä ole paljonkaan käyttöä.

Pujoa en Thaimaassa tavannut. Onneksi.

1974. Lokalahti. Pujojen kukkimisaikaan kälyjen antama marjanpoimimisapu oli tarpeen.
Plus%20471.%20Lokalahri%20marjapensaat.j

maanantai 7. maaliskuuta 2016

+470 Korvamato 240709


+470 Korvamato

Hiljaisuuden äänet?
Äänetön hiljaisuus?
 
Onko hiljaisuudessa ääniä? Entä taustakohinaa? Soivatko korvasi? Soiko sisimpäsi?

Pelaan aina välillä tytärten kanssa Rummikubia, vaihtelevalla menestyksellä. Siinä samalla jutustelemme niitä näitä. Eilen opin uuden sanan, ear worm, korvamato. Se on musiikkia, joka alkaa soida sisimmässä eikä siitä tahdo päästä eroon. Totesimme, että korvamato on liikkuvainen loinen, jonka suuri into on hypätä ihmiseltä ihmiselle. Jos joukossa joku rallattelee jotain sävelmää, toinenkin voi huomaamattaan rallatella samaa rallia.

Olen alkanut kuulostella omia korvamatojani. Niillä on usein joku sanoma. Aina en huomaa ajattelevani jotain asiaa, ennen kuin korvamato siitä minulle kuiskaa. Joskus korvamadon viesti on lohduttava. Silloin oletan madon olevan Isomman asialla.

1983. Pori. Joulupukki ja pillipiipari.
Plus%20470%201983%20joulupukki%20ja%20so

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

+469 Oletko kuulolla? 230709

+469 Oletko kuulolla?

Kuka kuulee?
Ketä kiinnostaa?
 
En osaa ajatella, millaista elämämme olisi ollut, jos olisimme jääneet Suomeen. Suuresti arvostan ihmisiä, joiden sydän on ollut avoin uudelle, vaikka matkaan ei ole lähdettykään. Ei lähteminen sinänsä ole ollut mitenkään erityisen arvokasta. Lähtemisen syytä itse arvostamme, vaikka sekin saa vastaansa monenlaista ennakkoluuloa ja arvostelua. Suorastaan uskomattomia juttuja välillä kuulee ja lukee. Joskus on täysi työ ymmärtää niitä, jotka puhuvat asioista sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi saada aikaan. Monet asiat olisi helppo tarkistaa, mutta se näyttää olevan joillekin liikaa vaadittua. Sama pätee varmaan minuun itseenikin. Olisi syytä olla hiljaa ja tutkia asioita, ennen kuin sanoo niistä mitään. Samassa veneessä ollaan ja ongitaan tiedon murusia. Ja puhutaan kalavaleita.

On hyvä, jos tulija ja menijä löytää ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella rauhassa lähtö- ja tulohönkäilyjä. Ne eivät ole erikoisuuden tavoittelua eivätkä pröystäilyä, vaan aitoja, sydämestä lähteviä tunteita, kipeitäkin. Kuuntelijan ei tarvitse ihastua eikä vihastua, eikä yleensä edes ottaa kantaa. Kuka kuulee? Ketä kiinnostaa?
Pahinta on käpertyä yksinäisyyteen.

Ote vertaistukiryhmälle lähettämästäni sähköpostista:
Plus%20469%20Vertaisryhm%C3%A4%20blogiin

lauantai 5. maaliskuuta 2016

+468 Pori ja Hua Hin 220709

 

+468 Pori ja Hua Hin


Kävelyä kadulle
Kävelyä kadulla
Kävelyä kadulta
 
Porin kävelykatu on Suomen vanhin asemakaavoitettu kävelykatu. Perustamisvaiheessa vuonna 1977 porilaisten kommentit siitä olivat varsin vaihtelevia. Oudoltahan se tuntui, kieltämättä. Emme siinä vaiheessa asuneet Porissa. Ihmettelimme vain turisteina kaupungin uutuutta samalla kun siivosimme äitini asuntoa vuokralaisia varten.

Pari vuotta myöhemmin ihmettelimme Thaimaassa turisteina/kielikoululaisina Hua Hinin yöbasaaria. Se syntyi sulkemalla iltaisin keskustan torin viereinen kadunpätkä. Kadulle kannettiin pöytiä ja työnnettiin erilaisia myyntikärryjä. Ja taas käveltiin kadulla. Tuosta kadunpätkästä tuli suosikkimme, jota vieläkin kaiholla muistelemme.

”Hajut, äänet, maut
Vaatteet
Koju kojun vieressä
Ruoka, shoppailu
Som tam (väkevä papaijasalaatti)
Kai jaang (grillattu kana)
Topit jo silloin, kun ne eivät vielä olleet Suomessa muodissa”
 
”Hyvää ruokaa
Sate kanaa (grillattuja kanatikkuja)
Grillattua mustekalaa tikuissa
Simpukkaomeletti.
Notkuvat pöydät
Kasetteja
Smashing pumpkins
Vaatteita, vaatteita ja vähän vielä vaatteita
Kesähameita
Isoja lökö-t-paitoja murrosiässa
Kangashousuja”
 
”Syötävää
Satetikkuja
Ruokaa
Riisiä ja lihaa
T-paitoja
Rannekelloja
Piipittävää elektroniikkaa
Led-valoja”
 
”Ruokapöydät
Khau niou mamuang, mangoa ja sitkoriisiä
Grillikanaa
Meriruokaa
Khau niou, tahmariisiä
Monenlaista rojua myytävänä
Elefantteja
Kivitöitä
Simpukkaa
Posliinia
Vaatteita tietysti”
 
Nuo kaikki kun saisi Porinkin kävelykadulle. Monenlaista sieltäkin kyllä löytyy. Tähän aikaan vuodesta herneet ja mansikat ovat kova sana.  Onhan täällä sentään myös kerran vuodessa Jazzkatu. Silloinkin saa kävellä kadulla!

1981 Hua Hin. Katkarapusaaliin selvittelijä
Plus%20468%201981%20Huahin%20troolari%20

perjantai 4. maaliskuuta 2016

+467 Muistaminenko muka tärkeää? 210709


+467 Muistaminenko muka tärkeää?

Muistatko?
Totta kai
Tai
 
Yritän nykyisin tervehtiessäni vanhoja tuttuja ja puolituttuja muistaa sanoa nimeni. Joissain tilanteissa, jos muistan, yritän ujuttaa keskusteluun myös omat muistoni siitä, missä tapasimme viimeksi. Aina ei tärppää. 

Sellaista tärppilistaa ei olekaan, joka kertoisi kaikkien tapaamieni ihmisten nimet tai selittäisi heille, kuka minä olen. Toivon itse mahdollisimman vähän tapaavani Muistatko-minut-ihmisiä. Hekin ovat tietysti ihan mukavia ihmisiä, mutta toivon, että osaisin heille kohteliaasti hymyillen sanoa, että muistan kyllä muistavani jotain jostain ja tiedän kyllä muistavani vielä paljon enemmän, kunhan kerrot nimesi ja sen, missä tapasimme. Sen jälkeen näet tämä Kompuuttori alkaa kyllä toimia ja syöttää elämänkertaasi liuska liuskan jälkeen…

Kesäkuisen thaimaalaisen vieraamme kanssa juttelimme paljon entisistä ajoista. Muistin vieraamme työtehtäviä ja häneen liittyviä tapahtumia. Muistin hänen puheitaan ja sanontojaan. Muistin hänen opetuksiaan ja yhteisiä keskusteluja. Muistin hänen perheensä tapahtumia. Oli mukava muistaa ja kertoa muistavansa.

Jäin miettimään, miksi muistaminen on nykyään niin tärkeää. Onko muistaminen merkki ihmisyydestä? Ainakin sitä vaaditaan, jotta voi elää itsenäisesti. Itsenäisyyttähän me vaadimme itseltämme ja muilta ihmisiltä. Onko lupa olla vanha ja höppänä? Minua toisaalta houkuttelisi olla sellainen. Ikävä kyllä, muistojaan ei voi valita. Hyvään höppänyyteen kuuluu kaiketi myös hyvä ja kiltti luonne. Taitaa siis jäädä vain toiveeksi.

1988. Thaimaa. Vieraamme Banjob Kusawadeen vaimo Monrudee ja heidän poikansa tutustumassa Kilpiin ja Konnaan yhdessä Tarja Säynevirran kanssa.
Plus%20467%20Kilpi%20ja%20Konna.jpg

torstai 3. maaliskuuta 2016

+466 Mitä eroa on ankalla? 160709

+466 Mitä eroa on ankalla?

Tyhmääkin tyhmempi vitsi
Hyvääkin paremmat ostokset
 
Perheessämme tyhmien vitsien kiintiö ei ole vielä täyttynyt. Uusia mahtuu vielä mukaan. Tyhmiä ankkavitsejä muistan nyt vain tämän yhden. Siis, mitä eroa on ankalla? Vastaus, kuten ehkä tiedätte, kuuluu: Se ui paremmin kuin kävelee. Tulipa vain tuo ankkavitsi mieleen, kun ajattelin tämän päivän ostoksia.

Mitä eroa olisi ollut tämän päivän ostosteni ja Bangkokin supermarketkäynnin välillä?

Satakunnan osuusmeijerin rasvatonta maitoa/ Pikkumaitoja, kahden desin iskukuumennettua maitoa
Vaasan täysjyvämuhkua/ Paahtoleipää, höttöistä
BF Pellets kissanhiekkaa/ Koiran puruluita
Karinimen kananpoikaa/ Tuoretorin broilerisuikaleita
Valio Hevi shot ananas, porkkana, mango/ Tuoretta ananasta ja mangoa
Atria hot jalapeno kinkku/ Kuivattua lihaa
Vesimeloni/ Meloni
Jäävuorisalaatti/ Jotain monista vihreistä vihanneksista
Kukkakaali/ Lehtikaali
Parsakaali/ Kiinankaali
Gefilus max/ Jugurttia

Oliko ankalla siis eroa? Ei kovin paljon. Ihan toista olisi voinut löytyä tuoretorilta kaikkien sen hajujen ja tuoksujen keskeltä. Tai ruokakärryiltä, joissa porisi monenmoista keitosta odottamassa ohikulkijaa.
Mies tietysti toi torilta mukanaan mansikkaa, hernettä ja savukalaa. Ei Suomen kesää voi ajatella ilman niitä. 

1979. Porin tori juuri ennen Thaimaahan muuttoa.
Plus%20466%201979%20Porin%20tori.jpg

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

+465 Salaisuuksien saari 150709

+465 Salaisuuksien saari

Katsele ja kuuntele
Silmät ja korvat auki
Kyllä luonto puhuu
 
Katajan, variksenmarjan, ahomansikan, tyrnin ja rantakukan tunsin jo ennestään. Nyt olisi ollut mahdollisuus tunnistaa myös nyylähaarikko, luotosorsimo, jouhivihvilä, isomaltsa ja morsinko, jos olisin saanut asiaankuuluvaa opastusta. Uusia tuttavuuksia olivat tällä kertaa riskilä ja punajalkaviklo. Lapintiirat olisin oppinut läheisemminkin tuntemaan, jos olisin siirtynyt alueelle, joka oli merkitty kyltillä Tiiravaara. Nyt seurasin tiirojen elämää vähän kauempaa.

Vuorokausi ihan jotain muuta Kylmäpihlajan majakkasaarella oli sopiva katkaisuhoito lastenlasten palattua kotiinsa. Mereen verkkaisesti laskevan auringon seuraaminen oli hyvää terapiaa vilkkaiden viikkojen jälkeen. Molempi parempi.

Meri. (Kuva Simo Nieminen)
Plus%20465%20Meri.jpg

tiistai 1. maaliskuuta 2016

+464 Kaiketinkin 120709

+464 Kaiketinkin

Ehkä sittenkin
Toivottavasti
 
Mietimme eilen ystäväjoukolla elämänkaariamme. Totesimme, että vanhojen ystävien tapaaminen ja tuttujen laulujen laulaminen oli kuin mummolaan menemistä. Hieman haikeaa nostalgiaa. Paljon yhteisiä muistoja. Muuttumattomuutta keskellä muuttuvaa elämää. Epätodellista, mutta kuitenkin aitoa.

Juhani Kalmanlehto, Jussi K, oli aikoinaan monen nuoren rippikoulunopettajana Lohjan Vivamossa. Hän vaikutti monen meidän elämäämme enemmän kuin hän itse tai me ehkä arvasimmekaan. Meissä monessa asuu hänen vaikutuksestaan (vähän salaakin) pikkukörtti. Vieläkin muistelemme hänen opetuksiaan. Niin teimme myös eilen:

TIETENKIN. Nuorena tiedämme ja ymmärrämme kaiken.
VARMAANKIN. Aikuisena ymmärrämme jo vähän epäröidä.
KUITENKIN. Lopulta ymmärrämme vain tietomme rajat. Ja sittenkin…

Niin, kuitenkin, kaiketinkin.

1964. Vivamo. Jussi Kalmanlehdon rippikoulun johtajat ja isoiset
Plus%20464%201964%20Jussi%20K%20%20ripar