+768 Naisen asema maailmalla 270910

+768 Naisen asema maailmalla

Tyttärenä äitinä vaimona

Kotona koulussa työssä

Vihattuna sorrettuna rakastettuna…

 

Olen luennoinnut aiheesta Naisen asema maailmalla

Vuosia sitten pääsin puhumaan samantapaisesta aiheesta Osaava Nainen-messujen seminaarissa, jossa toisena puhujana, siis pääpuhujana, oli Viron luterilaisen kirkon silloisen arkkipiispan vaimo Sirje Kiivit. Kun silloin kuuntelin hänen kertomustaan hänen omasta elämästään ja sen vaiheista, tajusin, kuinka lähellä voi olla niin kaukana. Hänet oli miltei onnistuttu erottamaan opettajaseminaarista, kun hän oli kertonut menevänsä naimisiin papin kanssa. Se ei silloisen poliittisen tilanteen vuoksi ollut soveliasta opettajalle. Maailmassa muurit ovat erottaneet ja edelleen erottavat. Muurit kuitenkin myös murtuvat. Onneksi.

Puhuimme ystävän kanssa maailman naisista ja heidän puolestapuhujistaan. Hän kertoi, että UNIFEM on kuin rakkikoira, jonka tehtävänä on räksyttää ja kysyä, miten naiset on otettu huomioon erilaisissa projekteissa.  Räksyttäkäämme siis riemulla!

Naiset Thaimaassa. Arvokkaina:

+767 Väärin tunnettu? 240910

+767 Väärin tunnettu? 

On järkevää

Tuntea jotain

 

Menneeseen tuijottava kadottaa helposti perspektiivin. On vaara zoomata itselle tärkeisiin asioihin ja unohtaa toisten näkökulma. Aika ei nyt vain kulje kaikilla aina samaa vauhtia, vaikka niin oletammekin. Tunne voittaa tiedon yksi-nolla.

Menneeseen voi myös sukeltaa. Että elämä voikin olla näin mielenkiintoista. Viikko Kyproksella, nuoruutemme maisemissa. Satunnaiset matkailijat kohtasivat satunnaisia ihmisiä.

Kaksi keskustelua eri tilanteissa ja eri paikkakunnilla kahden kyproksenturkkilaisen miehen kanssa herätti miettimään menneen suhdetta nykyisyyteen. Molemmat miehet olivat siirtyneet pois kotoaan, linjan toiselle puolelle yli kolmekymmentä vuotta sitten. Molemmille heistä oli ollut mahdollista vuosi sitten poiketa vanhassa kodissaan. Uuden politiikan kuviot olivat tehneet sen mahdolliseksi. 

Yllätyin, kuinka suoraa keskustelumme oli monessa suhteessa. Politiikasta emme puhuneet, elämästä ja tunteista kylläkin. Kysyimme toiselta mieheltä, miltä tuntui, kun hänen vanhassa kodissaan asui nyt kyproksenkreikkalainen. Mies vastasi: ”Minä asun nyt vastaavasti kyproksenkreikkalaisen vanhassa talossa.” Toinen mies vastasi vastaavaan kysymykseen: ”On järkevää tuntea jotain.”

Huomasin, kuinka helposti tarjoamme toisten tunnettavaksi samoja tunteita, joita itse kokisimme vastaavassa tilanteessa. Omat näkökulmat ja kokemukset antavat muka oikeuden olettaa, että toiset hahmottavat elämänsä samoin kuin me. On tajuttava, että toisten elämää ei voi elää. Jokaisella on lupa tuntea omat tunteensa. Historia ei pysähdy odottamaan oikeita tunteita.

1970. Kypros Nikosia Neapolis Yksi kylämme taloista

+766 Lemon tree 230910

+766 Lemon tree

Nothing ever happen?

Eikö tosiaan?

 

Fool’s Gardenin Lemon tree iski minuun heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Se taisi olla taas sitä musiikkia, jota oma nuoriso minulle esitteli, kun arveli minun siitä kiinnostuvan. (Kiitos). Nyt tajuan, että alitajuntaansa ei voi pettää.

Kävelimme Nikosian turkkilaisalueella etsimässä entistä kotiamme. Se löytyi vieläkin sellaisenaan, vähän kuluneena kuten mekin. Lämmintä läikähteli rinnassa… Kun siinä seisoskelimme, huomasimme pikkukadun vastakkaisella puolella asuvan miehen seisoskelevan pihallaan katsoen meitä. Kerroimme hänelle, että talo oli ollut ensimmäisiä yhteisiä kotejamme. Pian huomasimme istuvamme naapurin puutarhassa juomassa turkkilaista kahvia, jota naapurin vaimo pikapikaa meille valmisti. Pihalle tuli myös entisen kotimme yläkerrassa nykyisin asuva rouva. Tuntui kotoiselta. Taas kerran ystävyyttä yli rajojen. Pakolliset kuviot seurasivat. Lasten ja lastenlasten määrä tietysti kerrottiin ja pojanpojan kuvakin nähtiin. Tämä oli juuri edellisenä päivänä aloittanut esikoulun.

Tämä kyproksenturkkilainen mies oli perheineen asunut aikoinaan Pafoksessa. Sieltä hänen oli ollut pakko siirtyä pois, kun maa jaettiin. Viime vuonna hän oli ensimmäistä kertaa päässyt käymään vanhassa kodissaan poikiensa kanssa. Siellä nykyisin asuva kyproksenkreikkalainen ei ollut päästänyt heitä sisään.

Vanhan kotimme pihalla kadun varressa kasvoi vieläkin sitruunapuu. Se oli kuulemma joskus katkaistu, mutta  kasvanut versosta uudestaan.

Etteikö maailmassa mitään tapahdu?

1970. Kypros. Nikosia. Neapolis. Sitruunapuu, minä ja suomalaiset jouluvieraat.

+765 Pressiklubi ja uskontokasvatus 200910

+765 Pressiklubi ja uskontokasvatus

Uskontokasvatettu kansa?

Valmistelin kerran luentoa uskontokasvatuksesta ja uskontodialogiasta.ja katsoin Pressiklubin. Huomasin, että ilman uskontokasvatusta sen sanoman ymmärtäminen olisi ollut selvästi vaikeampaa:

”Nokian pelko on viisauden alku.”

 ”Poliittinen marttyyri.”

”Kärsivä Kristus-hahmo joka sitten kantaa koko puolueen synnit.”

 ”Jossain rajat jeesustelulle.”

”Oh my god.”

”Tulkitaan ikään kuin että Jumala on puhunut.”

”On laulanut Hoosiannaa.”

”Onko hän Nokian Messias. Pelastaako hän kaiken?”

 

Jätän kohteliaasti mainitsematta kirosanat, joilla niilläkin saattaa olla yhteys uskonnolliseen kieleen…

 

1970. Kypros. Nikosia. Neapolis. Ortodoksikirkko kotimme lähellä. - Kävimme viime viikolla taas katsomassa sitä. Vuoden 1974 jälkeen tuo alue jäi turkkilaisen puolen haltuun ja kirkko muutettiin moskeijaksi. Että sellaista uskontodialogia.

+764 Kiitää hetket näin Kyproksellakin 190910

+764 Kiitää hetket näin Kyproksellakin

Olipa kerran

Ja on vieläkin

 

Jotain voi toistaakin. Me teimme sen.  Vietimme viikon Kyproksella, jossa olimme asuneet nuorena parina muutaman kuukauden ajan neljäkymmentä vuotta sitten. Ei hassumpaa. Ei silloin eikä nyt. Not bad. Not bad at all.

On vähän pölmistynyt olo. Viikossa ehti kokea sentään aika paljon. Vuokrasimme auton ja kiertelimme katsomassa vanhoja tuttuja ja uusia outoja paikkoja. Niitä kokemuksia ripottelen tänne blogiin vähän kerrassaan. Kunhan sielu ehtii takaisin.

Kypros. Kyrenia. Ensimmäinen Välimeren auringonlasku ensimmäisen päivän iltana elokuussa 1970

+763 Lukutaitopäivä ja allekirjoitus 080910

+763 Lukutaitopäivä ja allekirjoitus

Totta

Nimellä varmistettu 

 

Osaatko kirjoittaa nimesi? Siis millä kielellä?

Ainakin joka viides ihminen maailmassa puhuu äidinkielenään kiinaa. En osaa edes nimeäni kiinaksi kirjoittaa. Thain kielellä osaan, kovan harjoittelun jälkeen. Siitäkin oli Thaimaassa useita versioita riippuen siitä, millä ääntämyksellä allekirjoituksen vaatija halusi nimeni lukea. Se tarkoitti myös sitä, että aina en tunnistanut nimeäni, kun minua kutsuttiin.

En osaa kirjoittaa nimeäni myöskään venäjäksi enkä kreikaksi enkä japaniksi enkä burmaksi enkä nepaliksi enkä…

Tulkkina ollessani tapaan Suomessa ihmisiä, joiden on pakko katsoa henkilöllisyyspapereistaan oman nimensä kirjoitusasu voidakseen allekirjoittaa nimensä suomalaisittain luettavalla kielellä. Onneksi joissain tapauksissa allekirjoitukseksi kelpaa myös omankielinen kirjoitusasu. Tälläkin viikolla olen katsonut tällaista kirjoittamista. Kieli keskellä suuta, kirjain kerrallaan.

Hyvää lukutaitopäivää myös uussuomalaisille. Kyllä se siitä lähtee, kirjainkin kerrallaan.

Lähetyskäsky thain kielellä.

+762 Blogit ja kommentit 030910

+762 Blogit ja kommentit

Kommenttiystävällinen blogi

Blogiystävällinen kommentti?

 

Täytyykö kommenttien olla aina asiallisia? Saako joskus vain vilkuttaa?

Minua alkoi kiinnostaa, millaisia kommentteja olen viime aikoina kirjoittanut. Kävin filosofista keskustelua kirjoittamieni kommenttien kanssa. Kysyin, suostuisivatko ne esiintymään itsenäisesti, vaikka niillä ei oikeastaan olekaan omaa elämää. Nehän ovat vain jatke jonkun toisen ihmisen ajatuksista. Tällaiset lauseet halusivat tällä kertaa tulla esiin:

"Joskus voi onneksi maksaa potut perunamuusilla..."

"Huumorilla kai parhaiten pärjätään. Tosikko häviää aina, luulen."

"Onnellinen on se ihmissuhde, missä uskaltaa ilmaista itseään omalla tavallaan."

 "Arvostan ihmisiä, jotka osaavat käskyttää. Kun asia on OK, silloin ei edes huomaa sanamuotoja."

 "No nyt sen löysin, lapsuuteni takiaisen. Täällä nykyisin tavallisesti löytyvä takiainen, ilmeisesti isotakiainen, on aina jotenkin epäilyttänyt. Olen sitten vain ajatellut, että aika kultaa muistot tai siis pienentää takiaispallot. Näitä seittitakiaisia heiteltiin!"

 "Keskinkertaisuus ei myy eikä kiinnosta. Kiiltokuvat ja konfliktit myyvät. Meissä kaikissa on myös kurkistelijaa ja jopa tirkistelijää."

 "Tyttöjä voidaan pitää kuin kukkia -  no joo - takataskussa..."

 "Ei meitä olisi, jos ei olisi menneitä sukupolvia. Ketju on ollut hämärässäkin katkeamaton."

 "Tämä hauraus tekee yhteiset päivät entistä arvokkaammiksi."

"Kristinuskon Jumala ei suostu ihmisten määriteltäväksi. Itse asiassa en osaa edes kuvitella "jumalaa", joka siihen suostuisi. (Lähtökohtana on tietysti se kysymys, onko ihminen Jumalan vai Jumala ihmisen luoja. Ihminen kyllä pystyisi määrittelemään oman logiikkansa mukaisen jumaluuden.) "

"Joidenkin ateistien lausunnot eivät osoita kovinkaan korkeaa kriittisyyttä tai rationaalisuutta. Se ei silti tarkoita sitä, että kriittisiä ja rationaalisia ateisteja ei olisi olemassa.  On olemassa myös kriittisiä ja rationaalisia kristittyjä. Enemmänkin on kyse koulutuksesta ja arvostuksesta. Ylimääräisiä pisteitä siitä ei saa. On lupa olla myös kritiikitön ja tyhmä. Ateistienkin. Vastuu omasta moraalista on ymmärtääkseni yhteistä koko ihmiskunnalle."

 "Jokainen julki kirjoitettu kirjoitus on kuitenkin samalla jo ilmaisu ihmisten kohtaamisesta jollain tasolla. Semmoinen salainen tervetuloa..."

Kommentit ovat osa kommunikaatiota. Jossain siellä on ihminen.

Thaimaa. Mausteostoksilla maantien varrella. Ihmiseltä ihmiselle.)

+761 Vaikuttamistyö 010910

+761 Vaikuttamistyö

Vaikutettu

Vakuutettu? 

 

Pääsin opettamaan nuoria aikuisia aiheesta  Yhteiskunnallinen, poliittinen ja ekologinen vaikuttaminen kolmannen maailman tilanteeseen kotimaan työssä..

Teetin lopuksi parityöskentelynä kollaasin, jonka oli tarkoitus vaikuttaa. Jaoin nuorille erilaisia tilanteita, joihin heidän piti tuo kollaasinsa valmistaa. Materiaalina olivat vanhat lehdet ja mainokset, joissa monissa oli kuvia kolmannen maailman ihmisistä. Lyhyessä ajassa tuli mainioita tuloksia. Ajatus oli ymmärretty ja kohderyhmä otettu huomioon:

Mahdollisuuksien tori. Nämä torit ovat ilmaisia yleisötapahtumia, joiden tavoite on herättää suomalaisten kiinnostus maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen. Torilla on useita järjestöjä esittelemässä toimintaansa. Jokainen yrittää parhaansa herättääkseen huomiota juuri omaan toimintaansa. Toreilla pitäisi olla aina jotain uutta ja kiinnostavaa. Kilpailu on kovaa, vaikka yhteistä hyvää halutaankin. Kollaasissa esiteltiin rinnakkain suomalaista hyvinvointia ja toisaalta ihmisiä, joilla ei ole niin paljon valinnanvaraa elämässään.

Martat. Martoillakin on ollut kauan kansainvälistä toimintaa. Kerroin Burkina Fason työstä, josta olin kuullut ystävältäni, joka on ollut mukana tuossa työssä. Kollaasissa kerrottiin kuvin naisen elämästä maailmalla.

Lukio. Lukiolaiset tietävät paljon ja ymmärtävät paljon. Kollaasissa puhuttiin maailman valtarakenteista.

Alakoulun pienet oppilaat. Kollaasiin oli valittu kuvia lasten elämästä maailmalla

Ammattikorkeakoulun aula. Informatiivinen kollaasi kolmannen maailman asioista. Ikäryhmä otettu huomioon.

Kirjasto. Kirjastossa käy kaikenikäistä joukkoa. Kollaasissa keskityttiin esittämään, missä voi auttaa ja miten. Esiteltiin erilaisia osallistumismuotoja, mm kummilapsityö

Sukujuhlat. Kuvia perhe-elämästä maailmalla.

Olin vaikutettu.

Thaimaa. Vaikuttamistyön tulos. Luterilaisen kirkon lahjoittama koulun vessa. Kuva Pekka Y. Hiltunen

+760 Yhden tunnin sääntö 300810

+760 Yhden tunnin sääntö

Ei arvaisi

Jos ei tietäsi 

 

Teoria tarvitsee usein käytännön harjoitusta mennäkseen perille. Olen todella taitava ja suurenmoinen, teoriassa. Osaan antaa neuvoja lukuisissa asioissa, teoriassa. Tiedän tietäväni enemmän kuin osaan näyttää.

Onko teorialla mitään hyötyä, jos sitä ei osaa soveltaa?  Onko kirjaviisaudella käyttöä? Jospa vastaan itse, että kyllä on. Jos teoriasta ja kirjaviisaudesta ei muuta hyötyä olisikaan, niin osaapa ainakin antaa toiselle vihjeitä siitä, mistä hän voi päästä eteenpäin ja kenties löytää omat ratkaisunsa. Uskon myös vahvasti, että aivotkin on luotu käytettäväksi. Saivartelu on siis jopa suositeltavaa, kunhan ei ota itseään liian vakavasti.

Kielikoulussa meitä neuvottiin, että Thaimaassa on kohteliasta ottaa yllätysvieraat suosiollisesti vastaan hankalissakin tilanteissa. Nyrkkisäännöksi sanottiin, että toista ihmistä on aina kestettävä yksi tunti. Sen jälkeen hänelle voi työntää vaikkapa valokuva-albumin katsottavaksi. Seuraa ei tarvitse enää pitää aktiivisesti sen jälkeen.

30.8.1980. Nakhon Pathom.  Oppaana bangkokilaisessa yliopistossa opettajana toiminut thaimaalainen ystävämme. ”Ensin meidät vietiin Suan Phrateepiin,  opiskelijoiden olopaikkaan. Amerikkalaiset presbyteerilähetit pitävät yllä vapaa-ajan puistoa, halpa ruokapaikka, pelejä, keinuja, olotilaa, lattiatyynyjä. Esimerkki siitä, miten seuraa pidetään: Tosiaan, ½-1 tuntia seuraa kylmine mehuineen, sitten kirjoja käteen ja omiin töihin. Isäntä esittelee meidät toiselle vieraalleen: Porukka, joka poikkesi katsomaan meitä hetkeksi.”

Kymmenen vuotta tuon jälkeen osasimme jo tavat. Mies oli Bangkokissa elokuussa 1990 sairaalassa odottamassa kotiuttamista Suomeen. Lukuisat ihmiset ja ryhmät poikkesivat siellä häntä katsomaan ja hyvästelemään.  Tiesimme jo tekevämme oikein, kun aina tunnin kuluttua sanoimme, että nyt varmaan joukko haluaisi rukoilla hänen puolestaan. Niin tapahtuikin aina. Sen jälkeen jokainen tiesi, että oli aika lähteä pois.

30.8.1980 Nakhon Pathom. Suan Phratheep.

+759 Menimme metsään, mutta ei hakoteille 290810

+759 Menimme metsään, mutta emme hakoteille

Tuleeko tästä ruokablogi?

Yritin tarkistaa, millaisia ovat hakotiet, jotta tietäisin, kävimmekö viikonlopun aikana sellaisilla. En saanut selvää. Metsäpoluilla ja umpimetsässä kyllä poikkesimme. Hyvin tuloksin, taas kerran.

Eilen söimme  leivitettyjä lampaankääpiä ja päivällisellä kehnäsienipyttipannua. Tänä aamuna söimme leppärouskuvoileipiä ja lounaalla taas lampaankääpää. Koko eilisen päivän kuivaaja hyrisi lampaankääville. Äsken hurina liittyi mustiin torvisieniin. Suolasieniä keitettiin ja purkitettiin. Herkkutatteja, punikkitatteja, kantarelleja ja orakkaita paistettiin ja pussitettiin pakasteeseen. Pakasteeseen siirtyi myös lampaankääpää ja kehnäsientä. Arvatkaa, olenko perannut sieniä…

Thaimaassa en ollut metsäihminen. Onneksi mies lähti joskus lomilla lasten kanssa viidakkopoluillekin. Perheen vitsinä kulkee se, että kerran minäkin uskalsin viidakkoon viiden metrin päähän, käsi tiiviisti Kuopuksen kädessä…

1986. Thaimaa. Viidakkopoika ja viidakkotyttö viidakossa. Epäviidakkoäiti uskaltautui kuvaamaan, kaukaa polun päästä.