Tuleeko tästä ruokablogi?
Yritin tarkistaa, millaisia ovat hakotiet, jotta
tietäisin, kävimmekö viikonlopun aikana sellaisilla. En saanut selvää.
Metsäpoluilla ja umpimetsässä kyllä poikkesimme. Hyvin tuloksin, taas
kerran.
Eilen söimme leivitettyjä lampaankääpiä
ja päivällisellä kehnäsienipyttipannua. Tänä aamuna söimme
leppärouskuvoileipiä ja lounaalla taas lampaankääpää. Koko eilisen
päivän kuivaaja hyrisi lampaankääville. Äsken hurina liittyi mustiin
torvisieniin. Suolasieniä keitettiin ja purkitettiin. Herkkutatteja,
punikkitatteja, kantarelleja ja orakkaita paistettiin ja pussitettiin
pakasteeseen. Pakasteeseen siirtyi myös lampaankääpää ja kehnäsientä.
Arvatkaa, olenko perannut sieniä…
Thaimaassa en
ollut metsäihminen. Onneksi mies lähti joskus lomilla lasten kanssa
viidakkopoluillekin. Perheen vitsinä kulkee se, että kerran minäkin
uskalsin viidakkoon viiden metrin päähän, käsi tiiviisti Kuopuksen
kädessä…
1986. Thaimaa. Viidakkopoika ja viidakkotyttö viidakossa. Epäviidakkoäiti uskaltautui kuvaamaan, kaukaa polun päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti