On järkevää
Tuntea jotain
 
Menneeseen tuijottava kadottaa helposti perspektiivin. On vaara zoomata itselle tärkeisiin asioihin ja unohtaa toisten näkökulma. Aika ei nyt vain kulje kaikilla aina samaa vauhtia, vaikka niin oletammekin. Tunne voittaa tiedon yksi-nolla.

Menneeseen voi myös sukeltaa. Että elämä voikin olla näin mielenkiintoista. Viikko Kyproksella, nuoruutemme maisemissa. Satunnaiset matkailijat kohtasivat satunnaisia ihmisiä.

Kaksi keskustelua eri tilanteissa ja eri paikkakunnilla kahden kyproksenturkkilaisen miehen kanssa herätti miettimään menneen suhdetta nykyisyyteen. Molemmat miehet olivat siirtyneet pois kotoaan, linjan toiselle puolelle yli kolmekymmentä vuotta sitten. Molemmille heistä oli ollut mahdollista vuosi sitten poiketa vanhassa kodissaan. Uuden politiikan kuviot olivat tehneet sen mahdolliseksi. 

Yllätyin, kuinka suoraa keskustelumme oli monessa suhteessa. Politiikasta emme puhuneet, elämästä ja tunteista kylläkin. Kysyimme toiselta mieheltä, miltä tuntui, kun hänen vanhassa kodissaan asui nyt kyproksenkreikkalainen. Mies vastasi: ”Minä asun nyt vastaavasti kyproksenkreikkalaisen vanhassa talossa.” Toinen mies vastasi vastaavaan kysymykseen: ”On järkevää tuntea jotain.”

Huomasin, kuinka helposti tarjoamme toisten tunnettavaksi samoja tunteita, joita itse kokisimme vastaavassa tilanteessa. Omat näkökulmat ja kokemukset antavat muka oikeuden olettaa, että toiset hahmottavat elämänsä samoin kuin me. On tajuttava, että toisten elämää ei voi elää. Jokaisella on lupa tuntea omat tunteensa. Historia ei pysähdy odottamaan oikeita tunteita.

1970. Kypros Nikosia Neapolis Yksi kylämme taloista
Plus%20767%20Neapolis%20rikkin%C3%A4inen