On järkevää
Tuntea jotain
Menneeseen tuijottava kadottaa helposti
perspektiivin. On vaara zoomata itselle tärkeisiin asioihin ja unohtaa
toisten näkökulma. Aika ei nyt vain kulje kaikilla aina samaa vauhtia,
vaikka niin oletammekin. Tunne voittaa tiedon yksi-nolla.
Menneeseen voi myös sukeltaa. Että elämä voikin olla näin mielenkiintoista. Viikko Kyproksella, nuoruutemme maisemissa. Satunnaiset matkailijat kohtasivat satunnaisia ihmisiä.
Kaksi
keskustelua eri tilanteissa ja eri paikkakunnilla kahden
kyproksenturkkilaisen miehen kanssa herätti miettimään menneen suhdetta
nykyisyyteen. Molemmat miehet olivat siirtyneet pois kotoaan, linjan
toiselle puolelle yli kolmekymmentä vuotta sitten. Molemmille heistä oli
ollut mahdollista vuosi sitten poiketa vanhassa kodissaan. Uuden
politiikan kuviot olivat tehneet sen mahdolliseksi.
Yllätyin,
kuinka suoraa keskustelumme oli monessa suhteessa. Politiikasta emme
puhuneet, elämästä ja tunteista kylläkin. Kysyimme toiselta mieheltä,
miltä tuntui, kun hänen vanhassa kodissaan asui nyt
kyproksenkreikkalainen. Mies vastasi: ”Minä asun nyt vastaavasti
kyproksenkreikkalaisen vanhassa talossa.” Toinen mies vastasi vastaavaan
kysymykseen: ”On järkevää tuntea jotain.”
Huomasin, kuinka helposti tarjoamme toisten
tunnettavaksi samoja tunteita, joita itse kokisimme vastaavassa
tilanteessa. Omat näkökulmat ja kokemukset antavat muka oikeuden
olettaa, että toiset hahmottavat elämänsä samoin kuin me. On tajuttava,
että toisten elämää ei voi elää. Jokaisella on lupa tuntea omat
tunteensa. Historia ei pysähdy odottamaan oikeita tunteita.
1970. Kypros Nikosia Neapolis Yksi kylämme taloista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti