+799 Maailmanmusiikkia 021210

+799 Maailmanmusiikkia

Väärä rytmi

Väärät sävelet

Väärät soittimet

On se niin väärin

Vai ?

 

Kuuntelen nykyisin todella vähän musiikkia. En ymmärrä, miksi. Yhtään joululauluakaan en ole tainnut vielä kuulla.  Musiikkimuistoja minulla kyllä riittää.

Olin jonkin aikaa Thaimaassa lähetyksemme edustajana thaimusiikkikomiteassa, Thai Indigenous Hymnbook Committee, jonka tehtävänä oli herättää kiinnostusta thaimusiikin käyttöön kirkoissa. 

Kesäkuussa 1989 olin ainoana ulkomaalaisena mukana tuon musiikkikomitean järjestämässä seminaarissa, johon oli kokoontunut toistakymmentä thaisanoittajaa ja säveltäjää. Koin, että komitean ja minun, ulkomaalaisen, päätehtävänä oli rohkaista thaimaalaisia ottamaan käyttöön omaa perinnettään. Suuri osa sanoittajista oli entisiä leprapotilaita.  Lepraa sairastaneiden oli vaikeaa kulkea busseissa ennakkoluulojen takia, siksi seminaari oli Manoromissa, leprasairaalan tiloissa. Sairaalassa tapasin myös yhden akuutissa lepravaiheessa olleen sanoittajan.  Seminaarin aikana tehtiin uusia lauluja ja iltajuhlassa niitä sitten esitettiin Manoromin kirkossa. Se ilta on yksi parhaista musiikkimuistoistani.

Joulukalenteriin tuli tänään ensimmäinen tietäjä ja Kuopuksen Pariisista tuoma savinorsu.

Thaimaan luterilainen lähetys oli mukana thaimusiikkikomitean tuottamassa joululaulukasetissa Phleng Thai Khristmas.  Kasetin kansi:

+798 Heal the World 011210

+798 Heal the World

Maailmanparannusta

Monin keinoin

 

Pääsin tänään taas DIAKiin työtehtävissä. Kurssiin on kuulunut alku- ja loppuhartauksien pito. Se on ollut osa kurssin sisältöä. Tänä aamuna kuuntelimme Michael Jacksonin Heal the World. Kaikki me saimme myös paperisen lumitähden, johon kirjoitimme oman rukouksemme. Ne ripustimme pienen kuusen oksille.

Maailman AIDS-päivänä on hyvä edes yrittää olla yhtä mieltä siitä, että apua tarvitaan ja sitä voidaan yhdessä antaa erilaisista lähtökohdista huolimatta.

Suomen Lähetysseuran basaarista Esikoisen aikoinaan ostama puinen pikkuaasi sai tänään joulukalenteriin kaverikseen samasta basaarista ostetun puisen pikkunorsun:

 

1979. Thaimaa. Bangkok. Ensimmäistä thaimaalaista joulukuustamme koristellaan:

+797 Läpinäkyvyyttä vai sumutusta 301110

+797 Läpinäkyvyyttä vai sumutusta

Pinnan alla

Piilossa

 

Ei kaikkea tarvitse kertoa toisille. Ei tarvitse olla läpinäkyvä. Oman reviirin raja-aidat eivät ole sumutusta.  Käytöstapoja voi silti harjoitella. Omista poteroistaan voi huudella mitä haluaa. Kasvokkain se ei ole yhtä helppoa.

Joulukalenterin pieni enkeli ja sen kaveri lasinorsu nököttävät kylki kyljessä, enkelin pää peittämässä rikki mennyttä norsun korvaa. Välillä on armollista, jos joku peittää meidän virheemme ja puutteemme.

 

1982. Thaimaa. Lad Phraon luterilaisen seurakunnan joulujuhla uudessa kirkossa.:

+796 Näyttelyitä, paitoja ja istuva norsu 291110

+796 Näyttelyitä, paitoja ja istuva norsu

Miten maailmaa parannetaan?

Tänä viikonloppuna katoin thaimaalaisista tavaroistamme pöydän Porin Pihlavan seurakunnan perinteiseen katettujen pöytien ja koristeltujen kuusien näyttelyyn.  Pöydälläni oli tavaroita, jotka kertoivat seurakuntaretkestä meren rannalle.

Syksyllä 2008 Keltapaidat olivat vallanneet Bangkokin lentokentän. Minuakin haastateltiin silloin Satakunnan Kansassa. Sain jopa kuvani etusivulle. Se ei ollut pelkästään miellyttävää, mutta mitäpä ei ihminen kärsisi hyvä asian takia.  :) Kuvaajana toimi Tomi Glad, jonka  loistavia kuvia löytyy myös netistä. (Minun kuvani oli lehdessä 28.11.2008)

Tuon syksyn jälkeen paitojen väri on Thaimaassa vaihtunut. Viimeksi lehdistö kertoi Punapaidoista ja Mustapaidoista. Kunpa asiat selviäisivätkin vain paidan väriä vaihtamalla…

Kuopus asetti tänään joulukalenteriin pianon päälle pienen enkelin ja istuvan norsun, jonka hän oli ostanut Tampereen asematunnelista muutama vuosi sitten.

Thaimaalaisista tavaroistamme on koottu vuosien varrella erilaisia näyttelyjä. Kuva Porin Teljän kirkosta, Kalaholman koulun oppilaiden kokoelmasta:

+795 Norsut ja Murjaanien kuningas 281110

+795 Norsut ja Murjaanien kuningas

Oi kuinka suloista

Sekamelskaa

 

Ensimmäinen adventti ja perheen perinteisen joulukalenterin ensimmäinen päivä. Joulun seimiasetelma alkaa taas syntyä pianon päälle esine kerrallaan.

Näillä vuosilla ja tällaisella elämänkokemuksella jouluvalmisteluihin liittyy lukuisia täysin erilaisia elementtejä.  Sisimmässä hykerryttää, kun pystyy sielunsa suloisesta sekamelskasta luomaan taas uutta ja omalaatuista vanhojen perinteiden rinnalle. Tänä vuonna päätimme täällä vierailevan Kuopuksen kanssa, että kukin jouluinen esine saa toverikseen jonkun lukuisista norsuistamme.

Harmaa aasi sai kunnian aloittaa joulumme. Sen pariksi löytyi Chiang Main yötorilta ostettu marionettinorsu:

Niin, se Thaimaan Murjaanien kuningas. Se löytyy blogikirjoituksestani  28 Erilaisia tähtiä .

+794 Putkiaivot ja tippaleivät 261110

+794 Putkiaivot ja tippaleivät

Aivokeskustelu

Arvokeskustelu?

 

Minusta ei olisi hävittäjälentäjäksi. Sen todisti  Ilmailu.orgin putkiaivotesti. 

Stereotyyppisesti mies putkiaivoineen edustaa järkeä ja nainen tippaleipineen tunnetta. Näillä vuosikymmenillä en voi tuota täysin ohittaa. Sillä asialla ei vain saa ratsastaa. . Putkiaivoinen mieskin toisaalta pystyy hoitamaan monia asioita samanaikaisesti. Sen tietävät varmasti pienten lasten isät. Vai mitä?

Joskus tuntuu siltä, että naisten tippaleipäaivot sotkeutuvat toisiinsa helpommin kuin miesten putkiaivot. Se on välillä rasittavaa. On rentouttavaa kuunnella putkiaivoisten keskustelua. Se on siinä kun on.

 Kari Rydmanin blogissa puhuttiin päiväkotien kohtelusta  mm näin:

”Tämänkaltaisista asioista keskusteltaessa varoitellaan mieluusti "järjen" ja "tunteen" sekoittamisesta. Tämä on sisällyksetöntä höpinää. "Järjen" vastakohta on "järjettömyys", ja "tunteen" vastakohta on "tunteettomuus".”

En halua olla järjetön enkä tunteeton. Tuskin sinäkään haluat, olet sitten aivoiltasi minkälainen vain.

Thaimaassa ollessa olo oli joskus järjetön. Tunteeton se ei ollut koskaan.

+793 Vierailu Poliisiammattikorkeakoululla 231110

+793 Vierailu Poliisiammattikorkeakoululla

Hyvien käytäntöjen koulu

Pääsin viisaampieni mukana toisten viisaiden luo. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämisosastolla on ollut käynnissä thaimaalaisiin maahanmuuttajiin keskittynyt hanke ”Kotouttaminen, kulttuurien välinen kohtaaminen ja hyvät käytännöt – tapaustutkimuksena thai-yhteisö Pirkanmaalla”, jossa tavoitteena on ollut selvittää maahanmuuttajien ja viranomaisten kulttuurien välisen osaamisen hyviä ja huonoja käytäntöjä. Nyt oli hankkeen loppuseminaari, jossa esiteltiin tutkimuksen keskeisiä tuloksia ja pohdittiin thaimaalaisten maahanmuuttajien asemaa Suomessa eri näkökulmista.

Joitain muistiinmerkintöjäni:

-Thaimaalaiset ovat Suomen kuudenneksi suurin maahanmuuttajaryhmä. Thaimaan kansalaisia on Suomessa nyt n  4500, joista 80% avioliittosyistä.

-Thaimaalaiset toivovat suomalaisilta tasapuolisuuta, ystävällisyyttä, hymyä ja kärsivällisyyttä ja pelkäävät asenteellisuutta, epäselviä ohjeita ja informaation puutetta.

-Thaimaalaisten kanssa työskennellessä tarvitaan vuorovaikutustaitoja ja selkokielisyyttä. Ohjeita on syytä toistaa eikä yrittää antaa kaikkea tietoa kerralla. Tarvitaan riittävästi aikaa.

-Kotouttamisessa on syytä kiinnittää erityishuomio avioliittomuuttajiin. Alkuvaiheessa tarvitaan tietoa ja ohjausta, kulttuurien välistä osaamista ja positiivista asenneilmapiiriä.

Tänään mainittiin myös sanat: asian tavallistaminen, faktatieto, vuorovaikutustaidot, kulttuurisensitiivisyys ja maahanmuuttoon liittyvä ymmärrys. Hyvä Poliisiammattikorkeakoulu!

Vuorovaikutustaitoja ja kulttuurisensitiivisyyttä Thaimaan luterilaisen kirkon koulutuslaitoksen vierailulla Koillis-Thaimaassa:

+792 Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai 211110

+792 Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai

Ei vain teoista

Myös tekemättä jättämisistä 

 

Adventtina lauletaan Hoosiannaa. Kirkkovuosi pyörähtää käyntiin taas kerran. Sitä ennen  on kuitenkin vielä edellisen kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, tuomiosunnuntai. 

Ja aavistan
Vaikka en näe:
On ollut jotain
Ennen Alfaa
Tulee jotain
Omegan jälkeen
Alku ei ole kaiken alku
Loppu ei ole kaiken loppu
Aavistan vaikka en näe 

Näin vastasin erään bloggaajan runoon. Meitä on täällä monenlaisia. Petettyjä. Pettyneitä. Pettäjiä. Uskovia. Uskottomia. Uskonnottomia. Uskomattomia kaikki. Sormituntumissa.

Thaimaa. Bangkok. Muisto Thaimaan luterilaisen kirkon päiväkodin lasten joulutervehdyksestä

+791 Osaatko muuttaa mielesi? 191110

+791 Osaatko muuttaa mielesi? 

Hän puhui välillä myös vertauksilla

Tallinnan illassa Raatihuoneentorin varren kellarista löytyi Liisu juures. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.  Jälkiruokalistalta löytyi kamavaahtoa ja hilloa. Mitähän se oikein olisi? Miltähän se maistuisi? Kaikenlaiseen etnoiluun innostuineina päätimme kokeilla. Saimme piimää, puolukkaa ja talkkunaa (ja ehkä jotain muutakin) sopivassa suhteessa sekoitettuna. Ai että oli hyvää. Seuraavana päivänä Tarton Raatihuoneentorin kahvilasta ostimme seuraavan kamajuoman.  Ai että sekin oli hyvää.

Nyt kaupasta tuli mukaan talkkunajauhoja ja Casilus-piimää.  Äsken sekoitin niitä ja laitoin siihen lisäksi omenasosetta. Ai että oli hyvää.

Tämä ei ole ruokapostaus, vaikka se siltä näyttäisi. Tässä kerrotaan vain siitä, miten on välillä kierrettävä kaukaa päästäkseen oikeaa tietä lähelle. Vanhakin voi oppia  uutta vanhasta.

Äitini ja isäni söivät talkkunaa. Mies söi talkkunaa. Minäkin olin kokeillut, kai kerran tai kaksi. Koska en juonut piimää, en tarvinnut talkkunaakaan. Piste.

Pisteen jälkeenkin on näköjään elämää. Tästä lähtien syön talkkunaa. Kokeile sinäkin, jos et ole syönyt

Ystävä, ravitsemusasiantuntija, oli töissä Nepalissa. Siellä tarvittiin kiireisesti terveellistä ravintoa. Rahaa ei ollut. Oli pakko miettiä, mitä löytyisi. Muistan, että paikallisista aineista kehitettiin talkkunan tapainen jauhosekoitus. Taidanpa kysäistä ystävältä, mitä kaikkea siihen laitettiin. Läheltäkin voi löytää uutta, kun on viisas pää ja lämmin sydän.

Tämä on tarina ennakkoluuloista ja niiden murtumisesta. Aina ei tarvitse mennä ulkomaille oppiakseen omista virheistään. Virheiden myöntäminen ja asenteiden muutos ovatkin sitten jo toinen tarina.

Bangkok. Soi Amon. Voiko kirkkoon mennä norsulla? Näköjään voi.

EDIT. Sain vahvistuksen Nepalissa olleelta ystävältä, että se kotona tehty viljojen ja papujen sekoitus pelasti monien aliravittujen lasten hengen.Ystävä kertoi myös, että ravitsemusohjelmointi on kehittynyt huimasti viime vuosikymmeninä ja samantapaista jauhoa UNIMIXiä valmistetaan monissa paikoissa teollisesti ympäri maailmaa. Sitä viedään kriisialueille ja minne vaan, jossa on nälkäisiä lapsia. Näihin teollisiin jauheisiin lisätään hivenaineita ja vitamiineja, mikä on tosi tärkeää aliravituille. (Kiitos ja terveiset New Yorkiin.)

+790 Adoptoi Änkyrä 151110

+790 Adoptoi Änkyrä

Varoitus!

Sisältää kristillistä tuotesijoittelua

 

Olen ajatellut änkyryyttä yhä edelleen. En päässyt siitä irti, ennen kuin taas kerran käytin kirjoittamista avukseni. Tällaisen kirjoitin Kotimaan blogiini:

"Läheinen Liberaali mietti äskettäin kirkon tulevaisuutta. Hän päätyi siihen, että rauhan turvaamiseksi voisi olla hyvä, että jokainen Liberaali adoptoisi yhden Änkyräkonservatiivin ja ajattelisi hänestä hyvää.

Läheinen Konservatiivi mietti asiaa ja lupasi ei-niin-kehuttavasta rukouselämästään huolimatta adoptoida yhden Änkyräliberaalin ja rukoilla hänen puolestaan, jos se toinen lupautuisi myös rukoilemaan hänen puolestaan.

Läheinen Liberaali jatkoi pohdintaansa ja keksi Idean. Jos kerran on olemassa Salaisia Ystäviä, niin miksei sitten Salaisia Änkyröitä. Konservatiivi saisi oman Änkyräliberaalin ja Liberaali oman Änkyräkonservatiivin. Näin voitaisiin yli rajojen ajatella edes yhdestä toisenlaisesta hyvää ja rukoilla hänen puolestaan.

Tämä on varmasti totta. Ainakin se toinen puoli. Se rukous. Silloin se on Suuremmas Käres."

Änkyryys ei ole ilomme.  Ei se ole kenenkään ilo.  Mietin, nimittelemmekö me toinen toisiamme änkyröiksi siksi, että vanhan perinteen mukaan nimen tietäjä pystyi hallitsemaan toista. Parempi olisi, että me pyrkisimme hallitsemaanja hillitsemään itseämme. Siinä riittää työtä yhden elämän ajaksi.

1988. Thaimaa. Bangkok. Hua Mark. ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”