+856 Koulutuksen assosiaatioita 230211

+856 Koulutuksen assosiaatioita

Sanasta kaksi

Tai kymmenen

 

Kahden päivän sanastoa paikallisen monikulttuuriyhdistyksen suomen kielen kurssilta. Opiskeluvälineinä Kela-kortti, satunnainen ilmoittautumislomake ja sanomalehti.

Sukunimi etunimi syntymäaika henkilötunnus Kela-kortti sairausvakuutuskortti hätänumero poliisi palokunta mitä missä soita kerro kuuntele älä lopeta ambulanssi osoite puhelinnumero sanomalehti uutiset kotimaa ulkomaat urheilu lehtikuva sarjakuva varoituskolmio onnettomuus tulipalo varkaus eduskuntavaalit kunnallisvaalit äänestyslippu presidentti postinumero naimaton naimisissa avoliitossa eronnut leski tammikuu helmikuu kahdeskymmenesensimmäinen sää surullinen vihainen iloinen kiukkuinen hymy museo apteekki lääke lapsi lapsenlapsi mainos

Katalyytti kolmekymmentäviisi. Tillman. Kouluttaja – nykyisin näköjään välillä myös koulutettava. Nasevasanainen. Kovasti teki mieli sanoa että vähän velmu, mutta googletettuani tuon sanan löysin sille sen verran negatiivisiakin synonyymejä, että en sittenkään sano. Mutta sinne päin kuitenkin. Semmoista jykevää mieshuumoria ja asiaa rinta rinnan ja peräkanaa. Kielellisesti ja sisällöllisesti hyväksyvästi hymyillen nautittavaa. Aiheista ei näytä olevan puutetta.  

Thaimaassa kouluttajat joutuivat välillä kaikenmoisiin tilanteisiin, joku jopa opiskelijoiden koulutusretkellä maaseudun pienessä kylässä Tuhlaajapoika-näytelmän siaksi. Onneksi paikallisen kuvaajan käsi vapisi sen verran, että kuvasta kouluttajaa ei tunnista. Seuraavana vuonna rooliksi annettiinkin sitten päärooli, kuningas:

+855 Reilu 210211

+855 Reilu

Ei horju

Ei heilu

Ei etsi vain omaansa

 

En muistanutkaan, kuinka lumisiksi kolme lasta tulee hetkessä päästessään liukumäkeen ja lumihankeen. Omien enkelinkuvieni aika on jo takana. Onnelliset ne lapset, joiden isovanhemmat pystyvät niiden tekoon yhdessä heidän kanssaan… Minä vain palelin.

Kesääkin on muisteltu. Parhaita muistoja kuulemma oli onkiretki Papan kanssa aamulla kello viisi. Minä vain nukuin.

Mikä maailmassa sitten on tärkeää ja mikä ei? Millainen ihmisen pitäisi olla? Minun sanastossani kuulemma ihmisen arvokkain ominaisuus on reiluus? Entä sinun?

Katalyytti kolmekymmentäneljä. Mietin, kenet esittelisin reiluna bloggaajana . Totesin, että enimmäkseen käyn juuri sellaisilla reilujen ihmisten sivuilla. Yksi heistä on  Lepis kahdella blogillaanParallel lines ja Strechyard. Lepis on arvaamattoman paljon rohkaissut minua ylittämään rajoja. Yksi raja ylittyi, kun sain kutsun osallistua Galleria Selätykseen, jossa yhdessä muiden kanssa täydensimme toinen toisemme kuvia ja loimme taideteoksia.   Luulen, että en vieläkään osaisi liittää kuvia blogiini, jos tuota taivalta ei olisi tehty.  

Reiluus on tunnettua muuallakin kuin Suomessa: 

Thaimaa. Luterilaisen koulutuskeskuksen retki historialliseen Ayutthayaan

+854 Lämmintä pukkaa 190211

+854 Lämmintä pukkaa

Hiihtolomalla

kadulla ja kaupassa

ihan mukavaa.

 

”Lämpötila nousee viidestätoista kahteenkymmeneen asteeseen.” Niin sanoi säänainen televisiossa. Tuo lause on aiheuttanut ansaittua huomiota hiihtolomalaisissamme. Ai että nousee… 

Itse asiassa ulkona oli ihan mukavaa. Sain kauppaseuraa ystävällisistä nuorista naisista ja kehittelimme uusia palveluja: Ulkoilutetaan koiria, kissoja ja vanhuksia. Eikä karkkipäivän karkkiostoskaan noussut edes kiloon. Jäi neljä grammaa vajaaksi…

Katalyytti kolmekymmentäkolme. Maalaisen blogit esittelin jo pari vuotta sitten kirjoituksessani +369 Vanhan Maailman Maalainen seuraavasti.

Maalaisen blogit ovat olleet minulle virkistäviä karttoja, joiden perusteella on ollut mahdollista tajuta, kuinka paljon kaikenlaista mukavaa ja hyödyllistä netistä löytyykään. Maalainen on yksi Vanhan Maailman suurista nimistä, kauan mukana pyörinyt, joka kuitenkin edelleen jaksaa etsiä ja jakaa löytöjään. Kurkistakaa vaikka Oppitorille, jos haluatte leikkiä sanoilla ja käyttää niitä.

Talvesta on nautittu ennenkin. Neitosten ja nuoren miehen isä 1976. Lokalahti.

+853 Haikuja haikailemassa 180211

+853 Haikuja haikailemassa

vaiennut kaiku
lahoksi maatunut puu
nuotion hiillos

 

En osaa kirjoittaa haikuja enkä tankaa. Japaniksi luen niitä yhtä sujuvasti kuin suurin osa suomalaisista. Laskea osaan, joten tavujen määrä ei tuota ongelmia. Osaan laittaa peräkkäin viittä ja seitsemää tavua tarpeen mukaan. Asian vaatimaa pysähtymistä hetkeen en hallitse.

Mietin, miksi tuo tavuyritelmäni on juuri sellainen kuin on. Se ehkä sittenkin kertoo jotain aitoa minusta ja tästä päivästä.  Ei riitä, että puhe on vaiennut. Sen kaikukin alkaa olla jo hiljaa. Ei riitä, että puu on kaatunut. Se runkokin on jo lahonnut ja muuttumassa maaksi. Ei riitä, että tuli on sammunut. Sen hiilloskin alkaa jo himmetä. Tätäkö on vanheneminen? Haikailenko vai hyväksynkö?

Katalyytti kolmekymmentäkaksi. Lea-Raijan kotisivu  liittyy Thaimaan muistoihini ja nuoruuteen. Olimme Thaimaassa vuosia yhtä aikaa, eri kirkkokuntien työntekijöinä, mutta sydämen tasolla samaa työtä tekemässä. Rajoja ylittämällä löytyy myös sydämen sisaria. Se on usein toinen toisensa hiljaista hyväksymistä. Yhteisen koulumme rehtorin vieraillessa Bangkokissa olimme yhdessä hänen oppaanaan. Se oli riemukasta menoa.  Lähetystyön arki ja juhla välittyy lämpimästi hänen blogissaan. Lea-Raijan muistan henkilönä, joka hallitsi thaimaalaisen runokielen ja poljennon. Sitä en itse koskaan oppinut. Vieläköhän hän sitä harrastaa?

Thaimaa. Bangkok. Vieraita Hongkongista. Kuvassa myös  Anita Chan, joka ehti myöhemmin olla vuosikausia työtoverinamme Thaimaassa. Toivon tapaavani hänet tänä keväänä. Pöytämuistoistamme osaamme tarkentaa muistojemme aikataulua. Rehtorimmekin söi meillä juuri tässä asunnossa tämän pöydän ääressä.

+852 Kymmenen - kaksikymmentä - kolmekymmentä -neljäkymmentä 161211

+852 Kymmenen - kaksikymmentä - kolmekymmentä -neljäkymmentä

Kuin uni ja varjo

Värikäs varjo

 

Sirokolta nappasin meemin: ”Blogini kymmenen vuoden takaa.”  Tapani mukaan muunsin meemiä ja kirjoitin kuvitellut blogikirjoitukset 10/20/30/40 vuotta sitten.

Helmikuu 1971. Naantali. Saimme juuri kodin kuntoon. Sali on Kauhean Iso. Yhdessä nurkassa Lundian takana on Miehen iso työpöytä ja toisessa nurkassa ryijyn ja arkun vieressä minun työlipastoni  ja kaikki opiskelupaperit. Piano on yhdellä seinällä. Lipasto ja puusohva ovat yhdessä nurkassa ison keinutuolin kanssa ja  kirjahylly ja radiopöytä toisessa nurkassa. Keskellä ison ikkunan alla on kaksi pormestarituolia ja pyöreä pöytä.  Silti tuntuu, että tavaroita on vain siellä täällä. Sain valita tänne uudet tapetit, kun Mies oli vielä Kyproksella. Keittiön seinät pyysin maalamaan oranssiksi. Huomenna menen taas Helsinkiin fysiikan töihin.

Helmikuu 1981, Bangkok. Huhhuh. Muutto taas takana. Oli kyllä mukava päästä tuolta keskustasta tänne parin kilometrin päähän ja hiljaisen syrjäkujan varrelle. Makuuhuoneen ikkunan alla yötä päivää pörräävien autojen ääni on vaihtunut thaimaalaisen naapurin keittiön ääniin. Sieltä tulee muuten houkuttelevia tuoksuja tänne toiseen kerrokseen. Aamulähdöt täältä kauempaa ovat vähän vaikeita. Koulubussi tulee puoli seitsemältä. Viime kuussa oli kerran niin kylmä, että lasten oli pakko laittaa pitkähihainen t-paita aamulla päälle. Olemme aloittaneet kartoittaa uuden toimipisteen paikkaa. Siellä jossain se tuleva kirkko varmaan on.

Helmikuu 1991. Pori. Mies jäi opintovapaalle. Vaikka kunto on parantumassa vähän kerrassaan, matkatyö  on vielä liian raskasta. Saa nähdä, olisiko paluu Thaimaahan vielä joskus mahdollista. Nyt tilanne on kuitenkin hallinnassa. Syksyinen katastrofilähtö sieltä, Mies suoraan Suomessa leikkaukseen ja me muutkin sieltä perässä selviten, oli melkoinen voimankoetus, josta kestää toipua vielä kauan. Keskimmäisen kavereita on tulossa meille mökille hiihtolomalla. Mukava, kun noiden eri puolella Suomea olevien ystävien on mahdollista kokoontua täällä.

Helmikuu 2001. Pori. Vieläkin on hyvä mieli väitöstilaisuudesta ja karonkasta. Thaimaalainen ruoka maistui kaikille. Thaimaalaiset kynttilänjalat ja joulukoristeet loivat mukavan tunnelman ja ystävien tapaaminenkin oli hauskaa. Thaimaasta tulleita laatikoita on vielä purkamatta, vaikka sieltä tulosta on jo toista vuotta.

Katalyytti kolmekymmentä yksi. Pappilan elämää. Pappilan mummo  on kulkenut kanssa pitkän matkan. Nyt tapaamme täällä. Blogi osoittaa, kuinka monipuolinen, joutuisa, ahkera ja kätevä voi ihminen ollakaan. 

Esikoisen synnyttyä Naantalin salin lattiatilalle tuli käyttöä:

Naantali. Esikoisen ensimmäinen joulu. Joulupapereiden jälkeen oli aika alkaa leikkiä myös lahjoilla. Serkulta lahjaksi saatu Rekku Aapeli.

+851 Ystävänpäivä ja vapaaehtoistyönvuosi 140211

+851 Ystävänpäivä ja vapaaehtoistyön vuosi

Vapaasti

Vapain ehdoin

Vapaassa maailmassa

 

Ystävänpäivänä on hyvä puhua myös niistä ympärillämme olevista ihmisistä, joilla ei mene aina hyvin. Vapaaehtoistyön teemavuosi 2011 suuntasi katseen siihen, mitä kaikkea jo vapaaehtoisesti  tehtiin  ja mistä halukkaat saattoivat löytää itselleen mielekkään vapaaehtoistehtävän.

Kriittisiäkin puheenvuoroja löytyi:

”On selvää, että eläminen ja kanssakäyminen perustuu luonnolliseen vapaaehtoisuuteen ja yhteisöllisyyteen, ainakin jollain tavalla. En vain toivo, että yhteiskunnan tehtäviä ryhdytään ulkoistamaan vapaaehtoistöin tehtäviksi. Siinä on varmasti myös hyviä puolia, mutta runsaasti sudenkuoppia.” ”Lienee niin, että vapaaehtoistyössä köyhät auttavat toisia köyhiä yhteiskunnan katsellessa sivusta ja laskeskellen kuinka paljon rahaa säästyy. ” (Yki Räikkälä, Kotimaa24 blogi)

Toinen kriittinen puheenvuoro kohdistui käynnissä olevan Yhteisvastuukeräyksen mahdollisuuksiin auttaa yksinäisiä nuoria:

”Niissä ratkaisevissa nuoruuden kohdissa, joista valtateiden ja syrjäpolkujen päät yleensä lopulta erkanevat, ei ole oikeastaan kysymys rahasta tai rahalla saatavista asioista vaan siitä, toivottavatko tavalliset ihmiset nuoren ihmisen tervetulleeksi tavalliseen elämään, muiden joukkoon. Tervetulleeksi toivottaminen on ilmaista.” ”Onko nuorten yksinäisyys- ja syrjäytymisongelma ensinkään sellainen kysymys, että se voidaan ratkaista rahalla.” ”Nämä kampanjat eivät nimenomaan auta ihmisten kyynisyyteen, eivät vähäänkään. Nämä kampanjat eivät herätä ihmisiä. Ne nukuttavat.” (Kimmo Saastamoinen, Kotimaa24)

Oma kommenttini samalla blogialustalla:

”Minusta kampanjoiden tärkeä tehtävä on zoomata esiin yksityiskohtia, joita muuten ei huomaa. Olen blogimaailmassa alkanut antaa arvoa valokuvaajille, jotka löytävät tutuista paikoista aivan uusi näkökulmia. Näin koen tällaiset kampanjatkin. Tietysti vain niissä asioissa, joissa zoomaus minun mielestäni kohdistuu oikeisiin asioihin.”

Katalyytti kolmekymmentä.   Hallittua kaaosta on hauska nimi hauskalle ja monipuoliselle blogille. Vallaton mummeli on yksi niistä bloggaajista, joiden sydän on auennut vapaaehtoistyölle. Hän tietää myös tuollaisessa työssä vaanivista ongelmista.  Nekin on tärkeä tunnistaa. Minun mielestäni senioreiden netti- ja kännykkätaitojen tukeminen on yksi parhaista keinoista tukea nykyaikaista vanhuutta. Meillä muuten edelleenkin käytetään bioroskiksessa niitä sanomalehtipusseja, joiden teon opin tuosta blogista. 

Thaimaassa ystävänpäivänä annetaan kaikenlaisia pikkulahjoja. Thaimaan luterilaisen kirkon diakoniaprojektissa valmistettiin joskus kauniita koristeltuja saippuoita (!!):

+850 Vaka vanha vaikuttaja 131211

+850 Vaka vanha vaikuttaja

Osaanko?

Kohtaanko?

Ymmärränkö?

 

Pääsin taas rippikouluun. Se onkin tullut kerratuksi useita kertoja elämässäni. Aina se pistää pienelle paikalle, niin kuin hurskaasti joskus sanotaan. Osaanko? Kohtaanko? Ymmärränkö? Mitä viestin? Lisäänkö ennakkoluuloja vai vähennänkö niitä? Meneekö mikään perille? Jääkö mitään jäljelle? Muuttuuko mikään? Häviääkö mitään? Koskettaako mikään? Auttaako viestini tämän päivän arjessa? Entä tulevaisuudessa?

Onneksi omat luulot kaikkivoimaisuudestani  ja kaikkinaistaidoistani ovat hävinneet jo aikaa sitten. Ei näitä kohtaamisia muuten jaksaisikaan. Yrityskään ei aina ole hyvä kymmenen. Onnistuminen ei koskaan. Siihen on vain sopeuduttava. Mutta silti…

Katsoimme tunneilla myös Thaimaan lähetystyöstä kertovan videon Tyttö ja vanhus. Ennen katsomista etsittiin ryhmätöinä viisi sanaa aiheista slummi, miljoonakaupunki, kirkko, diakoniatyö ja lähetystyö. Videon katsomisen jälkeen pyysin ryhmiä lisäämään jokaiseen kohtaan yhden uuden sanan. Viimeiseen kohtaan viimeinen ryhmä lisäsi sanan ”huolenpito”.  Jotakin oli mennyt perille. 

Katalyytti kaksikymmentäyhdeksän.  Äijän blogeissaan leppoisasti kertomat tarinat ovat sisältäneet monenlaisia elämänviisauksia ja elämänkohtaloita.   Äijän koti- ja työpaikat ovat tuttuja myös omasta menneisyydestämme ja sen seudun murre ilahduttaa aina.  Huomaan kommentoineeni Äijälle rippikoulusta pari vuotta sitten:

”Rippikoululaiset ovat arvaamattomia, joka suhteessa. Jos heidän kohtaamisensa onnistuu (siis aina välillä...), se saa hyvän mielen aikaan varmaan kaikille. Nuoret ovat mukavimmillaan Todella Mukavia. (Ja hankalimmillaan jotain muuta...)”

Thaimaassa Raamatut kulkevat ihmisten mukana kirkkoon välillä tällaisissakin nuorisomuodin mukaisissa kansissa:

+849 Vahvojen ihmisten maa 110211

+849 Vahvojen ihmisten maa

Vahvuusko heikkoutta?

Siellä toisaalla kirjoitin tänään seuraavaa:

”On arvokasta olla vahva ja puhua ja kirjoittaa vahvoja sanoja. Mitä värikkäämpiä sanakäänteitä ja ilmauksia käytetään, sitä varmemmin läähätämme innosta. Suoraan sanoja saa arvostusta, sanoista loukkaantunut häpeän. Lainkuuliaisesti yritämme pysyä laillisuuden rajojen sisäpuolella. Jos siinä onnistutaan, mitkään seuraukset eivät koske meitä. Maine kasvaa, väliäkö kunniasta.

Rakastan sanoja ja nasevia sanontoja. Hymyilen ilkeilylle, kunhan se ei kohdistu minuun eikä läheisiini. Miksiköhän? Valinnoillani palkitsen pahinta pahista. Peittyykö asia sanataituruuden koristekuvioihin? Ei kai minua vain manipuloida näin?

Mistä ne koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat oikein syntyvät? Mistä syntyy perheväkivalta, toisen nujertaminen sanoin ja teoin. Kuinka moni kostaa sen, minkä kohteeksi itse on joutunut?

Onko meillä varaa tähän vahvuuteen? Heikompien sortamiseen? Heikoimpien sortumiseen?

Olisiko mahdollista purkaa tämä valmis kudelma ja alkaa kutoa uusia kuvioita. Meillä on käytettävissä vain tämä materiaali. Saisiko siitä paremman tuloksen?

Onneksi on olemassa muutakin. Käsi, joka ojentaa toiselle leivän kiven sijasta.  Suu, joka miettii, mitä sanoo.  Korvat, jotka kuuntelevat ja pitävät kuulemansa salassa. Sydän, johon mahtuu myös toisen ihmisen tuska.

Kuoren sileys voi piettää sielun piikikkyyden. Toisaalta, piikikkäänkin kuoren alla on sileä sydän.

Näitä asioita mietin myös lukiessani näitä blogeja. EI kai tämä vain ole vahvojen ihmisten valtakunta.”

Katalyytti kaksikymmentäkahdeksan. SusuPetal. Mietin, kenet uskaltaisin esitellä tämän kirjoituksen yhteydessä. Olen odottanut, milloin SusuPetalin blogit alkavat vaatia täällä paikkaansa. Nyt on varmaan niiden aika. SusuPetalin monitaituuruudesta ja monista blogeista tiedot löytyvät hänen kotisivultaan . SusuPetalista kerroin jo kirjoituksessani  +769 Tyttö rentoutuu ruohikolla 

Sinne toisaalle laitoin jo täällä ennenkin olleen kuvan pakolaisleiriltä 1979:

+848 Suomen ja thain välissä 090211

+848 Suomen ja thain välissä

Mai pen rai

Haetanneeko tuo mittää

 

Kokonainen päivä suomen ja thain välissä. Sata kilometriä sen jälkeenkin piti etenkin liikenneympyröissä muistuttaa itseään siitä, ettei missään vaiheessa saanut ajaa ojan puolella.  Se on kahdenpuolisissa liikenteissä ajokokemusta hankkineen perusnyrkkisääntö. Niin se vain menee. Aivoissa kerrokset muuten lomittuvat ja limittyvät ja tiedot sekoittuvat…

Olen monta kertaa ennenkin sanonut sen, että ihailen maahanmuuttajien suomen kielen opettajia. Tänään se mielipide taas vahvistui. Kun Suomesta nyt selvästi on tulossa monikulttuurisempi, tulkoon se näin hyvin valmistellen. Satsattakoon siihen reippaasti. Kyllä se sitten siitä…

Katalyytti kaksikymmentäseitsemän. Lohdun lohdun - blogin Herne on yksi monista blogimaailman ulkosuomalaisista.  Elämä liikuttaa ihmisiä niinkin päin. 

Vasemmanpuolisuutta elettiinkin Thaimaassa viisitoista vuotta, Kyproksella puoli vuotta ja Brittein saarillakin muutama kuukausi.  Ruotsissa ehdin viettää vain yhden vasemmanpuolisen yön…

Bangkokin vasemmanpuolisuutta vuonna 1979

+847 Luonnosta ja luonnon rauhasta 080211

+847 Luonnosta ja luonnon rauhasta

Ihokin muistaa

Uppo-Nallen mukaan elämä on likoa ja hikeä. Viisitoista vuotta se oli totta minunkin elämässäni. 

Ajoin tänään läpi tuiskun ja lumisohjon Vantaalta Poriin. Auroja tuli vastaan ja osan aikaan köröttelin sellaisten perässäkin. Maassa maan tavalla. Tietysti. Mikä ettei.

Oli kaunista. Puut huurteessa. Pellot valkoisina. Jäin taas kerran miettimään, mikä kaikkea olinkaan nähnyt blogeissa eri ihmisten silmin ja kuvakulmin.

Katalyytti kaksikymmentäkuusi,   Luonnon rauhaa – calm of nature  on  luontokuvablogi, jossa en ole edes vielä kommentoinut. Siellä jää helposti hiljaa. Katso ja koe. Kuvaajan olen kerran livenä kohdannut, ihan muissa merkeissä.

Vantaalla katselin eri maiden uutisia Egyptistä. France24 englanninkieliset uutiset oli uusi tuttavuus, yllättävän hyvä.

Marraskuu 1970. Kurkistellessani vanhoja Egyptin kuviamme löysin kuvan pikkunorsusta Kairon eläintarhassa.