Kuin uni ja varjo
Värikäs varjo
Sirokolta nappasin meemin: ”Blogini kymmenen vuoden takaa.” Tapani mukaan muunsin meemiä ja kirjoitin kuvitellut blogikirjoitukset 10/20/30/40 vuotta sitten.
Helmikuu
1971. Naantali. Saimme juuri kodin kuntoon. Sali on Kauhean Iso. Yhdessä
nurkassa Lundian takana on Miehen iso työpöytä ja toisessa nurkassa
ryijyn ja arkun vieressä minun työlipastoni ja kaikki opiskelupaperit. Piano on yhdellä seinällä. Lipasto ja puusohva ovat yhdessä nurkassa ison keinutuolin kanssa ja kirjahylly ja radiopöytä toisessa nurkassa. Keskellä ison ikkunan alla on kaksi pormestarituolia ja pyöreä pöytä. Silti
tuntuu, että tavaroita on vain siellä täällä. Sain valita tänne uudet
tapetit, kun Mies oli vielä Kyproksella. Keittiön seinät pyysin
maalamaan oranssiksi. Huomenna menen taas Helsinkiin fysiikan töihin.
Helmikuu
1981, Bangkok. Huhhuh. Muutto taas takana. Oli kyllä mukava päästä
tuolta keskustasta tänne parin kilometrin päähän ja hiljaisen syrjäkujan
varrelle. Makuuhuoneen ikkunan alla yötä päivää pörräävien autojen ääni
on vaihtunut thaimaalaisen naapurin keittiön ääniin. Sieltä tulee
muuten houkuttelevia tuoksuja tänne toiseen kerrokseen. Aamulähdöt
täältä kauempaa ovat vähän vaikeita. Koulubussi tulee puoli seitsemältä.
Viime kuussa oli kerran niin kylmä, että lasten oli pakko laittaa
pitkähihainen t-paita aamulla päälle. Olemme aloittaneet kartoittaa
uuden toimipisteen paikkaa. Siellä jossain se tuleva kirkko varmaan on.
Helmikuu 1991. Pori. Mies jäi opintovapaalle. Vaikka kunto on parantumassa vähän kerrassaan, matkatyö on
vielä liian raskasta. Saa nähdä, olisiko paluu Thaimaahan vielä joskus
mahdollista. Nyt tilanne on kuitenkin hallinnassa. Syksyinen
katastrofilähtö sieltä, Mies suoraan Suomessa leikkaukseen ja me muutkin
sieltä perässä selviten, oli melkoinen voimankoetus, josta kestää
toipua vielä kauan. Keskimmäisen kavereita on tulossa
meille mökille hiihtolomalla. Mukava, kun noiden eri puolella Suomea
olevien ystävien on mahdollista kokoontua täällä.
Helmikuu
2001. Pori. Vieläkin on hyvä mieli väitöstilaisuudesta ja karonkasta.
Thaimaalainen ruoka maistui kaikille. Thaimaalaiset kynttilänjalat ja
joulukoristeet loivat mukavan tunnelman ja ystävien tapaaminenkin oli
hauskaa. Thaimaasta tulleita laatikoita on vielä purkamatta, vaikka
sieltä tulosta on jo toista vuotta.
Katalyytti kolmekymmentä yksi. Pappilan elämää. Pappilan mummo on kulkenut kanssa pitkän matkan. Nyt tapaamme täällä. Blogi osoittaa,
kuinka monipuolinen, joutuisa, ahkera ja kätevä voi ihminen ollakaan.
Esikoisen synnyttyä Naantalin salin lattiatilalle tuli käyttöä:
Naantali.
Esikoisen ensimmäinen joulu. Joulupapereiden jälkeen oli aika alkaa
leikkiä myös lahjoilla. Serkulta lahjaksi saatu Rekku Aapeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti