Vahvuusko heikkoutta?
Siellä toisaalla kirjoitin tänään seuraavaa:
”On arvokasta
olla vahva ja puhua ja kirjoittaa vahvoja sanoja. Mitä värikkäämpiä
sanakäänteitä ja ilmauksia käytetään, sitä varmemmin läähätämme innosta.
Suoraan sanoja saa arvostusta, sanoista loukkaantunut häpeän.
Lainkuuliaisesti yritämme pysyä laillisuuden rajojen sisäpuolella. Jos
siinä onnistutaan, mitkään seuraukset eivät koske meitä. Maine kasvaa,
väliäkö kunniasta.
Rakastan
sanoja ja nasevia sanontoja. Hymyilen ilkeilylle, kunhan se ei kohdistu
minuun eikä läheisiini. Miksiköhän? Valinnoillani palkitsen pahinta
pahista. Peittyykö asia sanataituruuden koristekuvioihin? Ei kai minua
vain manipuloida näin?
Mistä ne
koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat oikein syntyvät? Mistä syntyy
perheväkivalta, toisen nujertaminen sanoin ja teoin. Kuinka moni kostaa
sen, minkä kohteeksi itse on joutunut?
Onko meillä varaa tähän vahvuuteen? Heikompien sortamiseen? Heikoimpien sortumiseen?
Olisiko
mahdollista purkaa tämä valmis kudelma ja alkaa kutoa uusia kuvioita.
Meillä on käytettävissä vain tämä materiaali. Saisiko siitä paremman
tuloksen?
Onneksi on olemassa muutakin. Käsi, joka ojentaa toiselle leivän kiven sijasta. Suu, joka miettii, mitä sanoo. Korvat, jotka kuuntelevat ja pitävät kuulemansa salassa. Sydän, johon mahtuu myös toisen ihmisen tuska.
Kuoren sileys voi piettää sielun piikikkyyden. Toisaalta, piikikkäänkin kuoren alla on sileä sydän.
Näitä asioita mietin myös lukiessani näitä blogeja. EI kai tämä vain ole vahvojen ihmisten valtakunta.”
Katalyytti kaksikymmentäkahdeksan. SusuPetal.
Mietin, kenet uskaltaisin esitellä tämän kirjoituksen yhteydessä. Olen
odottanut, milloin SusuPetalin blogit alkavat vaatia täällä paikkaansa.
Nyt on varmaan niiden aika. SusuPetalin monitaituuruudesta ja monista
blogeista tiedot löytyvät hänen kotisivultaan . SusuPetalista kerroin jo kirjoituksessani +769 Tyttö rentoutuu ruohikolla
Sinne toisaalle laitoin jo täällä ennenkin olleen kuvan pakolaisleiriltä 1979:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti