Millainen?
Kuka?
”suomalaiset, savolaiset, helsinkiläiset, ulkomaalaiset |
punaiset, vihreät |
mustat, valkoiset |
nuoret, vanhat, vastasyntyneet, kouluikäiset, aikuiset, 3-vuotiaat |
hyvät, pahat, kauniit, rohkeat, rumat |
kuurot, sokeat, vammaiset |
köyhät, rikkaat, syrjäytyneet, vähäosaiset, työttömät |
vieras, syyllinen, syytetty, uskovainen”
(ISK § 626 Savolaiset, rohkeat, syrjäytyneet: substantiivi vs. adjektiivi )
Mikä määrittää ihmisen? Riittääkö, että hän on olemassa sellaisenaan, vai tarvitseeko hän selitystä?
Nuorisomme humanistipuoli
tutkii ja käyttää kieliä. He osaavat monia minulle vieraita
kieliopillisia sanoja. Onneksi Iso Suomen kielioppi ISK on tullut myös
verkkoon. Siitä on tullut VISK.
Jäin miettimään kirjan esimerkkejä, vaikkapa yllä
olevaa sanalistaa. Kun haluttiin kertoa sanoista, joita voitiin käyttää
substantiivina ja/tai adjektiivina, miksi valittiin juuri tuo joukko
sanoja. Oliko se satunnaisotanta? Olivatko nuo sanat
kirjan ilmestyessä ajankohtaisia? Esiintyikö niitä juuri silloin paljon
lehdistössä? Kyseltiinkö juuri niistä sanoista muita useammin?
Vaikuttiko listan kerääjän oma kiinnostus? Entä omat antipatiat tai
sympatiat? Miksi juuri savolaiset? Miksi helsinkiläiset? Entä miksi
juuri 3-vuotiaat? Miksi ei vaikkapa 5-vuotiaat?
Jäin miettimään vielä viimeistä valittua ryhmää.
Mikä on listan laatijan mielessä yhdistänyt vieraat, syylliset, syytetyt
ja uskovaiset?
1988. Bangkok. Hua Markin kirkko. Piilokuva viisivuotiaasta. Kengät sen paljastavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti