Kartan piirtäjä
Kirjan esittelijä
Linkin jakaja
Bloggaamista aloitellessani huomasin, että blogien Vanhassa Maailmassa tuntui
alamaailman häivähdys. Löytyi Vanhoja Viisaita, jotka olivat toisilleen
vuosien varrella jo moneen kertaan kaiken kertoneet. Oli
kirjoittamattomia sääntöjä ja takahuoneita, joissa oli erityiset
anniskeluoikeudet ja arvojärjestykset. Ensiksi ehtinyt sai niissä ilman
muuta paremman palvelun. Tämä maailma poikkesi kieltolain maailmasta
kuitenkin ratkaisevasti siinä, että poliiseja ja konnia oli mahdoton
erottaa toisistaan. Soitinlaukuistakaan ei yleensä löytynyt aseita ja
aseiden käyttö oli muutenkin minimaalista. Huoneiden ovetkin olivat auki
kaikkien tulla ja mennä.
Me, myöhemmin kuoriutuneet, newbiet, kuljemme
piipittäen ympäriinsä ja jätämme jätöksiämme sinne tänne. Mikä ettei
niistäkin voi kasvaa uusia alkuja, jos mukaan on sattunut kunnon jyviä.
Jokainen uusi lähtee kerimään keräänsä
summittaisesti. Syöksymme pimeään luolaan ja kiinnitämme lankamme
oikeaoppisesti lähtöpaikkaan voidaksemme palata sinne takaisin, jos
olemme mennet harhaan. Surffaaminen on suuren seikkailun alku ja
mahdollisuus.
1964. Merikarvia. Merikarvian yhteiskoulu. Penkkarit. Vanhaa maailmaa ja maalaisia sielläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti