Kirjaevakot
Rakkaudella mukaan raahatut
Reissussa rähjääntyneet raukat
 
Mikä sai kirjatkin lähtemään mukaan evakkomatkalle? Miten ne valittiin? Mikä otettiin ja mikä jätettiin? Miksi juuri ne kirjat?

Nyt Kalevalan päivänä katselen yhtä evakkomatkalaista, Kalevalaa, joka on painettu Kalevalan satavuotisjuhlavuotena 1935, neljäs painos vuonna 1922 julkaistusta Kalevalasta. Tuo kirja on ollut Karjalassa Heinjoella isäni tekemässä kirjahyllyssä. Siinä on kauniita Akseli Gallen-Kallelan ornamentteja. Kirjan välissä on vielä äitini kopioimia kirjainmalleja, joista sitten suunniteltiin ja nimikoitiin nimikirjaimet perheen lakanoihin. Vaikka kirjassa sanotaan, että ”somistusaineiston luvaton käyttö kielletään”, niin lakanoissamme noita kuvioita on ollut kauan ilman lupaa…

Jotain tuosta suomalaisuuden innosta varmaan kertoo se, että Kalevala pakattiin mukaan evakkokuormaan. Itse tunsin vanhempani sodan kokeneina, surullisina muistojensa ja menetystensä kera. Vähän kerrassaan elämä jatkui, mutta entistä ei unohdettu. Onneksi myös muistoja jaettiin lapsille. Monissa perheissä sitäkään ei jaksettu tehdä.

Mökiltä löytyy myös tallainen Kalevala vuodelta 1951
Plus%20353%201951%20kalevala%20m%C3%B6ki