Kirjaevakot
Rakkaudella mukaan raahatut
Reissussa rähjääntyneet raukat
Mikä sai kirjatkin lähtemään mukaan evakkomatkalle? Miten ne valittiin? Mikä otettiin ja mikä jätettiin? Miksi juuri ne kirjat?
Nyt Kalevalan päivänä katselen yhtä
evakkomatkalaista, Kalevalaa, joka on painettu Kalevalan
satavuotisjuhlavuotena 1935, neljäs painos vuonna 1922 julkaistusta
Kalevalasta. Tuo kirja on ollut Karjalassa Heinjoella isäni tekemässä
kirjahyllyssä. Siinä on kauniita Akseli Gallen-Kallelan ornamentteja.
Kirjan välissä on vielä äitini kopioimia kirjainmalleja, joista sitten
suunniteltiin ja nimikoitiin nimikirjaimet perheen lakanoihin. Vaikka
kirjassa sanotaan, että ”somistusaineiston luvaton käyttö kielletään”,
niin lakanoissamme noita kuvioita on ollut kauan ilman lupaa…
Jotain tuosta suomalaisuuden innosta varmaan kertoo
se, että Kalevala pakattiin mukaan evakkokuormaan. Itse tunsin
vanhempani sodan kokeneina, surullisina muistojensa ja menetystensä
kera. Vähän kerrassaan elämä jatkui, mutta entistä ei unohdettu. Onneksi
myös muistoja jaettiin lapsille. Monissa perheissä sitäkään ei jaksettu
tehdä.
Mökiltä löytyy myös tallainen Kalevala vuodelta 1951
Mökiltä löytyy myös tallainen Kalevala vuodelta 1951
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti