Niitit ja rautalankaa
Jumalan valtakunta tulee
Asuimme Thaimaassa, kun ”80-luvun alussa Suomen
valtasi räväkkä ilmiö, joka kiteytyi kahteen sanaan: pappi rokkaa. Ilmiö
kuohutti, ihastutti ja vihastutti ja synnytti ympärilleen monenlaista
legendaa”. Näin mainostetaan Tarvo Laakson kirjaa "Krusifiksin juurella
rokkipapiksi sanottu.” Tarvo Laaksoa en ole tavannut, mutta kuulun
joukkoon, johon Krusifiksin juurella puree, vaikka en kieltämättä kohderyhmään kuulukaan. Pidän kaikenlaisesta rajojen ylittämisestä. Heh.
Kaikkien lastemme kautta olen päässyt kuulemaan
todella paljon sellaistakin, josta olen pitänyt. He ovat toimineet
suodattimina ja valinneet minulle kuunneltavaksi aina kauden parasta
musiikkia. Olen näköjään antanut makuni heidän käsiinsä. Se tarkoittaa
myös sitä, että nykyisin outojen klassikkojen nimien tullessa esiin voin
rauhassa kysyä heiltä, olinko pitänyt kyseisestä musiikista…
1967. Vivamo. Räminää ilman
metallia. Ainoa kuvani kitaran kanssa. Mukana Tapio Aaltonen ja Riitta
Laakio. Kirjaa pitämässä Marketta Vanhanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti