Vähemmistö
Enemmistön poikkeustapaus
Tämän aamun sanomalehden etusivulla Valtiokonttorin
maksuliikepäällikkö Keijo Kettunen kertoo, miten valtio (valtioparka?)
joutuu edelleen lähettämään paperilaskuja "mökinmummojen kaltaisille
poikkeustapauksille". Joskus aina mietin, millaisessa
maailmassa päättäjät elävät. Kuuluvatko he kaikki tuohon suomalaiseen
vähemmistöön, joka asuu pääkaupunkiseudulla ja laskee laskuoppinsa
väärin luullen olevansa se suuri enemmistö?
"Thaimaassa
Bangkokin laita-alueella asuu täti J. Hän on muuttanut aikanaan
suurkaupunkiin maaseudulta paremman elämän toivossa. Nyt hän saa
elantonsa tavaroista, joita muut heittävät pois. Häntä voidaan kutsua
roskisdyykkariksi tai yksityisen kierrätyskeskuksen omistajaksi.
Päivittäin hän kiertää slummikotinsa lähiseutua kärryllään ja kerää
tavaroita, joita hän sitten myy edelleen. Hänellä on hyvä verkosto.
Joskus hän pystyy myös ostamaan vanhoja tavaroita, koska hän tietää,
missä niistä saa myydessä paremman hinnan. Hänen silmänsä ovat tarkkoja
huomaamaan käyttökelpoista tavaraa, nauloja, kodinkoneita, astioita,
vaatteita, kankaita, lautoja, vanhoja lehtiä, kirjoja ja
puhelinluetteloita. Nämä tavarat hän lajittelee ja etsii niille ostajan.
Hän on hyvin taitava ja osaa ammattinsa. Rahaakin hän saa elämiseensä
riittävästi, kun vain jaksaa ahkerasti kiertää alueellaan.
Muutama vuosi
sitten täti J tuli kirkolle. Hän ei tiennyt, mitä kirkko tarkoittaa.
Pihalla näkyi ihmisiä ja hän taas kerran kysyi tarpeettomia tavaroita
myydäkseen ne eteenpäin. Kirkon pihalla olleet ihmiset pyysivät hänet
syömään kanssaan. Siinä hän sitten ihmetteli, missä hän oikein oli.
Ihmiset kertoivat, että tämä oli kirkko, jossa puhuttiin Jumalasta ja
Jeesuksesta. Oli sunnuntai ja oltiin tavan mukaan jumalanpalveluksen
jälkeen syömässä yhteistä ateriaa. Täti alkoi kysellä lisää ja ihmiset
vastailivat hänelle. Hän kertoi elämänsä ongelmista ja kysyi, voiko
kirkon Jumala auttaa häntä niissäkin. Moni kertoi saaneensa avun myös
arkielämänsä kiperiin kysymyksii
Täti J alkoi
käydä kirkolla useammin. Lopulta hänkin halusi tulla kristityksi ja
muutaman kuukauden kuluttua hänet kastettiin. Hän alkoi viettää
sunnuntainsa kirkolla ja ihmetteli, miten rahat riittivät sittenkin,
vaikka keskeytti työnsä yhdeksi päiväksi viikossa. Hän sanoi, että
Jumala auttoi häntä hänen alkoholiongelmassaan, joten rahaa jäi jopa
säästöön. Kun sunnuntaisin edelleenkin syötiin yhteinen ateria yhdessä
jumalanpalveluksen jälkeen, täti J alkoi myös osallistua ruuan
valmistukseen ostamalla ison papaijan ja valmistamalla siitä maukasta
papaijasalaattia.
Täti J alkoi
miettiä slumminaapureitaan uudella tavalla. Eräänä sunnuntaina hän toi
kirkolle mukaansa naapurin, joka oli sokeutumassa. Täti J toivoi, että
Jumala voisi parantaa tämän naapurin, ja pyysi, että tämän puolesta
rukoillaan yhdessä. Naapuri alkoi myös käydä kirkossa. Hänen silmänsä
eivät parantuneet, mutta hänelle alettiin yhdessä etsiä uutta
tulevaisuutta. Häntä autettiin rekisteröitymään oikeissa virastoissa ja
hänelle etsittiin uudelleenkoulutusta. Uusi ammatti löytyi yhdessä
etsien. Toistakin naapuriaan, vanhaa mummoa täti Jupin alkoi tuoda
mukanaan kirkolle. Tälle naapurille hän kertoi aina välillä ostavansa
maitoa, koska tällä ei ollut aina rahaa ostaa terveellistä ruokaa.
Kirkolla täti J sai myös apua. Hän oli kadottanut jo vuosia sitten
henkilöllisyyspaperinsa ja nyt se asia hoidettiin yhdessä kuntoon.
Täti J
kiertää edelleen alueellaan. Hänelle tarjoutui mahdollisuus rakentaa
slummiinsa oma pieni talo. Sen rakentamiseen hän itse etsi lautoja ja
muuta materiaalia. Seurakunnasta hän sai rakentamiseen talkooapua,
muutaman laudan ja talon neljä nurkkapylvästä. Kattopellit hän osti
itse. Kun hän talon valmistuttua kutsui kirkolta vieraita, hän halusi
yhdessä kaikkien ystävien kanssa kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä
hän oli kokenut. Silloin syötiin yhdessä tädin ostama iso vesimeloni.”
Kävin hakemassa Lähetysseuran Toyota LiteAcella nuo
laudat ja nurkkapylväät yhdessä tädin kanssa.Laudat ulottuivat auton
etuikkunasta takaovien kautta ulos asti. Kun talo oli valmis, vein sinne
kirkon varaston rämät tuolit odottamaan vieraita. Silloin otin tädistä
tämän kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti