Itse kullakin
Päivä päivältä
Uusi suuri seikkailu
En millään olisi uskonut, että jossain kolossa
tuolla sisälläni vaanii suuri seikkailija. On vaatinut melkoisia
ponnistuksia, ennen kuin se on kulloinkin herännyt. Silloinkin se on
yleensä hämännyt ja väittänyt, että olen vain kuvitellut sen
olemassaolon. Suuri seikkailijani on siis laiska ja aloitekyvytön. Mutta
se on siellä, todistettavasti. Ja hyvä niin. Meillä on sen kanssa ollut
välillä tosi mukavaa.
Rontin suuri
seikkailija herää yleensä öisin ja sillä on hauskaa Rontin kanssa.
Meillä muilla ei ole ehkä aina yhtä mukavaa. Eilen illalla kasasimme
ylimääräisiä patjoja, kieltämättä vähän epävarmalle laatikkopohjalle.
Niiden päälle levitin miltei kuivia lakanoita loppukuivatukseen
pesukoneesta otettujen lakanoiden tieltä. Suuri seikkailija oli yöllä
villinnyt Rontin villiksi kiipijäkissaksi. Mikään haaste ei tiettävästi
ole liian vähäinen kiipijäsankarille. Hups ja muksista, huippu oli
saavutettu nopeasti ja patjakasa lakanoineen levitetty lattialle
sopivaksi luolastoksi, jossa oli mukava jatkaa seikkailuaan. Kun saavuin
huoneeseen, sankari oli piilossa kaapissa.
Pari päivää
sitten kerrostalomme siivooja soitti ovikelloa ja kertoi, että Rontti
oli livahtanut naapuriin. Siellä se oli mennyt ovenraosta sisään ja
hypännyt sängyssä nukkujan viereen nukkumaan. Mukava herätys, vai?
Skannasin vanhan kuvan thaimaalaisesta kissasta
erään kirkkomme piha-aidalla/piha-aidassa. Kuva on otettu kirkon
joulujuhlissa iltayöllä. Tuosta kuvasta kerron yleensä sen, että
jotenkin samalta tuntui lähetystyöntyöntekijän elämä Thaimaassa. Väliin
oltiin liiankin ahtaassa kolossa, mutta sielläkin yleensä elää
möllötettiin onnellisena…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti