Sumujen saari
Sumujen silta
Sumuinen aamu
Sumuiset muistot
Sumujen saarelle en ole koskaan päässyt. Sen
kauneutta olen ihaillut vain kuvissa. Sumussa olen kyllä usein elänyt.
Monellakin tavalla. Monessakin paikassa. Tänään sumu on tuossa ikkunan
takana. Tuttuna ja turvallisena.
Sumujen sillalla olen käyhnyt. Tai ainakin niillä paikoin. Vanhat
sillat hävitetään ja rakennetaan uudestaan, mutta samat joet on
edelleen ylitettävä, samat esteet voitettava. Niin vähän lopulta muuttuu
tässä maailmassa.
Bangkok,
13.1.1981 ”Kuka sitä olisi arvannut, kuinka ihanaa on hytistä
kylmissään. Tunnen itseni ihan suomalaiseksi äidiksi lähettäessäni
lapsia pimeään ja kylmään yöhön.”
Sama almanakka kertoo, että tuonakin päivänä päivän
korkein lämpötila oli+ 28 ja matalin yölämpötila +16 astetta. Kaikki on
suhteellista, todella. Suomalaisuuskin.
1970. Kypros. Saaren sumu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti