+602 En läpäise lukumuistitestiä

Näkömuisti

Kuulomuisti

Lukumuisti?

Luulomuisti?

Nykyisin en useinkaan muista lukemieni kirjojen kirjoittajia enkä kirjojen nimiä. Kirjojen henkilöidenkin nimien muistaminen on ihan mahdotonta. Juonikin on vähän niin ja näin. Kauniita lauseita, lauserakenteita ja sanoja saatan muistaa. Riittäähän se, joohan?

Sokea kana haastoi minut jo kauan sitten kirjatestiin: Tunnustan lukeneeni.

1. Mikä kirja itketti?

H. C. Andersenin Tulitikkutyttö kuuluu minulla samaan sarjaan kuin elokuva Elefanttimies. Kumpikin on niin surullinen, että en tahtoisi lukea tuota tarinaa enkä katsoa tuota elokuvaa enää koskaan, vaikka niistä suuresti pidinkin.

2. Mikä nauratti?

Sarjassa Ei Noille Oikein Pitäisi Nauraa voisin esitellä montakin teosta. Esikoisen tapana lahjoa vanhempiaan on usein ollut juuri tuollaisten kirjojen lahjoittaminen. Hyllyltä löysin ”Naisen kanssa- työkirjan”, jonka Mies sai pojaltaan joskus lahjaksi…

3. Mikä oksetti?

Ajattelin ensin, että meiltä ei varmaan löydy yhtään oksettavaa kirjaa. Sitten mietin, mitä kirjoja minulta pienenä sensuroitiin. Suomen Vapaussota kuvissa II vuodelta 1934 ei ollut kuulemma lapsille soveliasta katsottavaa. Tietysti sitäkin kurkistelin. Nykyajan lapsi näkee samanlaista hävitystä joka päivä uutisissa.

4. Mihin kirjan henkilöön samaistuit?

Tässä iässä on turha samaistua enää kovin nuoreen ihmiseen, vaikka se oma nuori ihmiseni tuolla sisällä jyllääkin. Olkoon nyt vaikka neiti Marple. Lontoon Vahakabinetissa näin Agatha Christien vahakuvan. Sellaiseksi kuvittelen Marplenkin, vähän hössähtänyt ulkoa päin ja Täyttä Terästä sisältä päin.

5. Minkä kirjan jätit kesken?

Kirjan kesken jättäminen on minulle aika uusi ilmiö. Olen niitä, jotka ovat sitkeästi kahlanneet läpi huononkin kirjan. En varmaan sana sanalta, mutta kuitenkin, lannistumatta. Kun nyt selailen hyllyämme, tajuan, että enää en aloitakaan sellaisia kirjoja, joita en luule jaksavani lukea loppuun. En siis anna kirjalle edes mahdollisuutta vakuuttaa minua. Kai tässä on paras vain katsoa se juuri nyt kesken lukemista oleva kirjaston kirja: Annina Holmberg: Kaiku. En usko, että se jää kesken. Hyvä kirja.

6. Minkä toivoisit jättäneesi kesken?

Yksi älyttömimmistä nykyisistä trendeistä on yksityiskohtaisten rikostutkimusten tulo dekkareihin ja televisiosarjoihin. Silti, pöydällä on taas yksi lapsilta lainattu Patricia Cornwell. Ne kaikki oikeastaan olisi pitänyt jättää lukematta tai kesken, mutta silti ahmin ne aina loppuun, kun vain käsiini saan. Tuo Kay Scarpetta. Blääh. Kuvottavaa.

7. Minkä luit uudestaan?

Kun on kiire vessaan ja juuri Se Kulloinenkin Kirja on piilossa, hyllystä tarttuu käteen Mikä Vain. Yleensäkin luen kirjoja toistuvasti. Vaikka kirja ei muutu, minä muutun. Vakavasti ottaen. Kai se tuo Raamattu on ollut vuosien varrella se useimmin luettu kuitenkin.

8. Minkä luit, mutta et kehtaa kertoa (paitsi nyt näin kahden kesken)?

Nyyhkyromantiikkaa vähän häpeän. Hyllystä löytyy jossain joku englanninkielinen Barbara Cartland, jostain kirpputorilta käteen jäänyt. Suomenkielisiä Hömpän Helmiä luen kyllä ihan julkisestikin.

9. Mitä suosittelet?

Pekka Hiltunen: Henkimaailman juttuja

10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus todella lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)?

Topelius: Välskärin kertomukset. Olen lukenut sen useita kertoja. Olen luettanut sen lapsillenikin. Hekin ovat ylpeitä, koska ovat jaksaneet lukea sen läpi. Toisaalta, monet ennakkoluuloni ovat peräisin Topeliukselta. On kulunut yhden elämän verran aikaa oppia niistä ulos.