Hoot
Onpa nyt noita Hoita
 
Tämän aamuni Henkilöt olivat Timo Harakka ja Hannu-Pekka Laiho.  Harakan kolumni Satakunnan Kansassa ja Hannu-Pekka Laihon haastattelu radiossa herättivät minussa ajatuksia. Se on jo paljon. Ainakin  aamulla.

Satakunnan Kansan kolumnit ovat olleet lähes poikkeuksetta mielenkiintoisia, hyvin kirjoittuja ja hauskoja aamun avauksia. Kirjoittajien skaalakin on tarpeeksi laaja ja monella kirjoittajalla on joku linkki tänne maakuntaan. 

Harakka jakoi kolumnissaan ´Oletko hazard vai halme?´ suomalaiset kahteen leiriin, joilla on vastakkaiset identiteetit. "Toinen on Kaupunki, toinen on Suomi. Se ei perustu niinkään paikkaan, Helsinkiin, Poriin tai maaseutuun; se on mielentila.” 

Totesin, että viisitoista vuotta Suomea suuremmassa suurkaupungissa ei ole tehnyt minua kaupunkilaiseksi. Olen Suomalainen.

Hannu-Pekka Laiho, Suomen Punaisen Ristin viestintäjohtaja, jota yleensä kuulee juuri katastrofien aikana, kertoi omaan rauhalliseen tapaansa Haitin tilanteesta. Siellä tehdään, mitä voidaan eikä lamaannuta siitä, mitä ei voida.

Haitin katastrofiapu opetti eilen minulle jotain sellaista, joka minun olisi pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin. Kun naputin etusormellani noita muutamaa puhelimen numeroa, joiden avulla sain annetuksi pienen apuni tuohon tilanteeseen, tajusin, että ne naputukset liittivät minut välittömästi noiden kaukaisten ihmisten elämään.  Osallistumalla voi kokea osallisuutta. Samaa osallisuutta tiedän niiden ihmisten kokevan, jotka rukoilevat toisten ihmisten puolesta.

Hannu-Pekka Laihoon meillä on pieni osallisuus. Hän oli toinen niistä toimittajista, jotka tekivät meistä ensimmäiset lehtijutut muuttaessamme Lokalahdelle. Niin kauan sitten.


Plus%20599%201973%20Lokalahden%20lumet.j

Lokalahti 1973. Lokakuun ensi lumi.