Ei aina tarvitse olla Ykkönen
Muinaisista ajoista muistan sen, milloin Helsingin
yliopistossa fysiikan työt olivat tulleet tietokoneiden
esiastevaiheeseen. Se tietokoneen esiaste oli silloisen fysiikan
laitoksen yläkerran huoneessa, jos oikein muistan. Siinä naputeltiin
nollaa ja ykköstä ja saatiin vastaukseksi nollaa ja ykköstä. Tuskin
siinä muuta sitten tehtiinkään.
”Sataa jo
toista päivää. Tulvavesi nousee viemäreistä ihmisten koteihin, ei
onneksi meidän viidenteen kerrokseemme. Lasten koulu on ollut nämä
päivät suljettu tulvan takia. Lähden toimistoon kopioimaan näitä juttuja
ja yritän saada kaiken tänään postiin. Saa nähdä onnistuuko. Viime
tulvassa lähdin toimistomatkalle ajamaan autoa ylävirtaa, mikä yleensä
on turvallisempaa kuin myötävirta, joka vie usein syvemmälle.
Kaasujalkaa koko ajan painamalla selvisin pinnalla puikkelehtimassa
sammuneiden autojen ohi, mutta reittini oli väärä. Virta vain syveni.
Onneksi matkan varrella olevan slummin asukkaat neuvoivat kääntymään
uudelle reitille. Tänään yritän uutta kiertoreittiä.”
Useimmat käyttämäni tietokoneet on jo romutettu, vanhentuneina. Käyttämäni ohjelmatkin ovat vanhentuneet. Joistakin ohjelmista on sentään vielä tehty uusia versioita, mutta harva niistä uusista versioista enää osaisi tekstejäni lukea. Kirjoittamani kirjeet on pääsääntöisesti hävitetty ja unohdettu, joku ehkä jossain vielä arkistoitu. Ehkä. Tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti