Kierrätetyt muistot
Uudestaan ja taas uudestaan
Halusin antaa
lahjan Saima-tädille hänen syntymäpäivänään. Olin oppinut juuri
virkkaamaan ja päätin virkata pannulapun. Tuskaista se oli, koska
pienikin patalappu oli lapsen käsissä suuri yritys. Syntymäpäivä
lähestyi ja virkkaus oli vielä kesken. Pienenä pikkuvanhana hurskaana
olin käskyni oppinut. Meillä siihen aikaan pyhitettiin lepopäivä vanhaan
malliin eikä käsitöitäkään yleensä tehty sunnuntaisin. Minulle tuli
ongelmaksi lopettaa tuo käsityö pyhäpäivänä. Muistan, miten äitini
hymyili minulle ja sanoi, että kyllä sunnuntaisinkin voi tehdä sitä,
mitä ”kristillinen rakkaus ja välttämätön tarve” vaativat. Pannulappu
tuli valmiiksi ja kävin pudottamassa sen Saima-tädin postiluukusta.
Tarinateatteri on luonteelta improvisaatioteatteria. Siinä yleisön tarinoista muodostuu spontaaneja näytelmiä. Olen nähnyt näyttelijöiden käyttävän myös joitain varusteita, huiveja ja soittimia.
Olin työtehtävissä osavastuullisena mukana koulutuspäivässä, jossa käytettiin Tarinateatteria. Näyttelijät
esittelivät yleisölle tapansa mukaan tarinateatterin työtavan ja
pyysivät ihmisiä muistelemaan elämästään jotain käskyihin liittyvää. Kun
yleisö ei heti lämmennyt, ehdotin aiheeksi tuon lapsuuteni
pannulappumuiston. Se näyteltiinkin. Sain antaa myös palautetta siitä, oliko teatteri osannut esittää asian oikein.
Pari
vuotta myöhemmin, toisessa koulutustilaisuudessa oli toisen
tarinateatterin vuoro. Silloin keskusteltiin siitä, oliko jollain
kokemusta teatterin toiminnasta. Kerroin oman kokemukseni.
Tarinateatteri halusikin näytellä tuon kokemukseni ja siitä syntyneet
tunteeni. Se esitys osui kohdalleen vieläkin paremmin kuin alkuperäinen
esitys.
Omat
lapset ovat joutuneet tottumaan monenlaiseen päiväkotiin ja kouluun.
Tässä Keskimmäinen Selly Oakissa Birminghamissa vuonna 1979:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti