Oikeat mittasuhteet
Kuolemillekin
Kuolemantuomio on kai sitten helpompi lausua
kuolleelle kuin elävälle. Kritiikki on kai sitten pakko kohdistaa liian
positiivisiin viesteihin. Jokainen syylä ja epämuodostuma
on kai sitten pakko huomata. Möhkäleistä puhumattakaan. Vasta
inhorealismi ilmoittaa kai sitten totuuden.
Media kysyy, kuka vallan saa, jos kansa sen vallan
ottaa. Kansa olkoon pullikoimatta. Ja hiljaa. Paitsi mediakansa. Kansa
kysyy, kuka vallan on medialle antanut. Peilinsä unohtaen. Ja onhan meillä laki ja oikeus. Ja pykälät. Ja viisaat.
Tällä viikolla katselin tallentamani ohjelman tsunamista. Jostain
syystä se järkytti minua nyt enemmän kuin aikanaan. Silloin samaistuin
auttajiin, jotka eivät lamaantuneet katastrofinkaan keskellä. Tunsin
heitä henkilökohtaisesti. Nyt olin ulkopuolinen, joka katsoi omassa
kodissaan outojen ihmisten surua. Nyt selvästi samaistuin suruun.
Onko ansaittua kuolemaa? On, meille kaikille. Silti
me elämme. Saamme elää. Saamme uskoa tulevaisuuteen. Oikeissa
mittasuhteissa.
Thaimaa 1999. Jos tsunamin jälkeen näytin tätä kuvaa kouluissa, minulta usein kysyttiin, olinko ollut Siellä Silloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti