Kulttuurikurkistuksia

Liput liehuvat taas tänään rauhan, ei sodan puolesta. Rauhaa turvataan niin monella tavalla. Kenen puolella kulloinkin, kenen kanssa ja ketä vastaan? Ei ymmärrä pieni pää, mutta eivät näytä ymmärtävän isommatkaan. Ruutitynnyrin päällä täällä vielä ehkä eläisikin, mutta kehitys on jo ohittanut ruutivaiheen. Räjähtääkö, ei räjähdä, räjähtääkö…

Syksy Kyproksella 1970 tutustutti minut suomalaisiin sotilaisiin, kansainväliseen yhteisöön ja uuteen maahan. Kaikki oli myöhemmin hyödyksi. Mitkään jutut eivät pitkään aikaan sen jälkeen punastuttaneet. Rokotus oli toiminut. Ihan hyvällä entistä tyttökoululaista rokottivat. Veljellisellä rakkaudella. Jäi hyvä mieli. Kansainväliseen yhteistoimintaan tuo kokemus taas antoi oppia, joka oli myöhemmin todella tarpeen. Kielitaidon merkitys korostui. Mikä ei tappanut, se vahvisti.  Kuumuudestakin Välimeren ilmasto antoi vihjeen tropiikkia varten, vaikka kostea viileä talvi toikin omat ongelmansa. Kyproksen vuorien vertaista ei kyllä tullut vastaan Bangkokin tasaisessa maastossa.

Olenko rauhan vai taistelun puolella? Se alkaa niin pienestä.

Kypros. Troodos. Tapaninpäivä 1970