Kymmenen jalkaa
Sata kättä
Tuhat sydäntä 
 
Ei sen pitäisi olla taitolaji. Jalkoja, käsiä ja sydämiä kyllä tarvittaisiin enemmän kuin käytännössä löytyy. Ehkä sitä kelpaisi tällaisenaankin. Kaikki maailman mummot, yhdistykää! Nauttikaa jokaisesta mummoilupäivästä.

Hampaankoloihin jää aina välillä jotain. Yhden kolon tyhjensin Kotimaa-lehden blogiin. Mummot ja mulkoilu:

Raskaana ollessa näki aina muitakin raskaana olevia. Joka kadulle niitä mahtuikin. Pienten lasten äitinä kuuli (helpottuneena ) lähes aina muiden lasten kiukuttelun. Mummona olen huomannut sen, miten hankalana joukkona meitä mummoja monesti pidetään. Ei kai sentään kaikki vika nykymaailmassa voi johtua meistä. 
Kirkollisessa keskustelussakin tuo häviävä ja taas uusiutuva luonnonvara saa kaksijakoisen kohtelun. Vanhoja kyllä rakastetaankin. Diakoniatyö ja vapaaehtoistyö kohdistuvat vielä myös mummoihin. Heihin kohdistuva sanasto ei aina kuitenkaan ole positiivista. Joskus sen huomaa päälauseista, mutta usein sivulauseista, vihjailuista tai itsestään selvyyksistä. 

Joitain otteita: ”Tavallisessa jumalanpalveluksessa mummot mulkoilevat.” ”No mummot kyllä pysyy.” ”Kuka muu kuin huivipäinen mummo, anteeksi vaan, jaksaa kuunnella sitä käsittämätöntä paatosta mitä kirkolla on annettavanaan.” ”Jalkojaan tärisyttävä huivipää mummo.”

Näitä lukiessani muistan aina thaimaalaisten jumalanpalvelusten mummot. Osa heistä oli ahkerasti mukana talkoolaisena, ruuanlaittajana ja lasten hoitajana. Kun heistä tuli tosivanhoja, heitä autettiin. Heille kannettiin kirkkoriisi jumalanpalveluksen jälkeen syötäväksi ja raikasta vettä juotavaksi. Heille hymyiltiin. Hyväksyvästi.

Mummot teillä on aina keskuudessanne… Toivon niin.  Ennen kuin huomaattekaan, mummojen ja pappojen joukko-oppi koskee myös teitä kaikkia.

Plus%20730%20LP%20Pappi%20ja%20iso%C3%A4