Persoonat ja pronominit
Takana tuntevat ihmiset
Kielioppi ei päästä minua rauhaan. Eikä joukko-oppikaan. Taantumusta kai tämäkin on.
On eri asia,
puhutaanko meistä syntisistä, teistä syntisistä vai niistä syntisistä.
Osa ihmisistä ei halua kuulua mihinkään syntisten joukkoon. Suotakoon
heille siis virheettömyys. Itse uskon perisyntiin, potentiaaliseen
pahuuteen kaikissa ihmisissä. Samoin tiedän tekeväni syntiä ajatuksin,
sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Se on tiedon, ei vain uskon asia.
Olen viime
aikoina miettinyt sitä, mitä milloinkin tarkoitan sanoilla me, te, he ja
ne. Kotimaan blogimaailmassa koen välillä yllättävänkin selvää
ryhmittymistä. Vanhana joukko-opin opettajana tajuan, että joku ei vain
millään kuulu johonkin joukkoon, vaikka itse haluaisikin. Toiselle taas
väärään, niiden toisten joukkoon kuuluminen on täysin mahdotonta.
Joukko-opin
mukaan joukkojen leikkaukseen kuuluvan on kuuluttava kaikkiin kyseisiin
joukkoihin. Unioniin eli yhdisteeseen taas kuuluvat kaikki, jotka
kuuluvat edes johonkin kyseisistä joukoista. Onko luvallista kutsua
kristityiksi niitäkin, jotka eivät täytä kaikkia oman joukon kriteerejä?
Onko mahdollista kutsua kristityksi vain niitä, jotka täyttävät kaikki
oman joukon ehdot?
On eri asia
istua ruuhkassa keskustelemassa uskosta ei-kristityn taksinkuljettajan
kanssa kuin istua pöytänsä ääressä naputtelemassa julki teologista
osaamistaan keskustelupalstoilla. Nuo molemmat kokemukset soisin monille
ihmisille. On hyvä tietää, mihin ja miksi uskoo, ja on hyvä joutua se
ilmaisemaan kulloinkin tarvittavalla kielellä ja sanastolla.
Entä jos me,
te, he ja ne oppisivatkin keskustelemaan asioista rauhassa? Se voi
vaatia kaikilta uuden kielen oppimista ja suostumista käyttämään sitä
kieltä.
Blogimaailma on niin lavea.
Bangkok. Ruuhka-ajoa. Kuva Pauli Rantanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti