Jotakin yhteistä
Erilaisuudessakin
 
Protestoin yleensä, jos minulle väitetään, että vain samanmielisillä ihmisillä on lupa parantaa maailmaa yhdessä. On tilanteita, joissa yhteisen köyden punomiseen tarvitaan kaikki mahdolliset voimat. Aikaa jää kyllä varmasti ihan tarpeeksi keskinäisiin kahinoihinkin. On oikein saada sanoa myös omat mielipiteensä. Siihenkin on oltava oma aikansa. Kaikkeen ei tarvitse myöntyä. Kuka parantaa maailmaa pornolla, kuka Raamatulla. Vastuu on myös sanojalla, ei vain kuulijalla. Disinformaatio ei ole vastuullista, vaikka sillä irtopinnoja poimittaisiinkin. 

Blogikirjoituksessani 121 Muropaketti kerroin Miehen vierailusta pakolaisleirillä.

Toisestakin vierailusta Thaimaassa olevalle pakolaisleirille Suomen Lähetysseuran silloisen tiedottajan Ella Väänäsen kanssa löytyi päiväkirjamerkintä. Aikaisemmasta työntäyteisemmästä vierailusta ei ole merkintöjä eikä kuvia.

7.6.1980. ”Mies lähti porukan kanssa ekumeeniseen jumalanpalvelukseen Sao Kaewn ja Khao I Dangin leireille. Mies oli tavannut Khao I Daengissa työskentelevät 3 pappia ja nämä olivat pyytäneet hänen nimensä: rukoillakseen hänen puolestaan. Jumalan valtakunnassa mittasuhteet kääntyvät aivan nurinniskoin. Yhteinen rukoustilanne oli ollut varsinainen sekamelska. Lopuksi esille olivat nousseet buddhalaisten korkein munkki, katolinen arkkipiispa ja anglikaanisen Christ Churchin Canon. 
Leirin kristityt boikotoivat tätä tilaisuutta juuri sen ei-kristillisen ekumeenisuuden takia. Paine heitä kohtaan on kova, sillä kamputsealaisten buddhalaista taustaa korostetaan kovin.”  

En muista, haluttiinko tuolloin osoittaa yhteistä ihmisyyttä käyttämällä eri uskontojen yhteisestä tilaisuudesta sanaa ekumenia vai oliko kyseessä väärinymmärrys. Sanaa ekumenia käytetään virallisesti vain kristillisten kirkkojen yhteistyöstä, ei uskontojen välisestä. 

1980. Kambodzalainen kirkko pakolaisleirillä Thaimaassa.