+311 A Nice Day's Night 070109

+311 A Nice Day's Night

Moi sulle

Moi mulle

Moi meille kaikille

Otteita perheen joululehdestä: Satu mummosta. Esikoisen muistiin kirjoittama

”Mummo leikkii ja minä myös. Me leikitään henkarimummoa ja A-kännykkää. Sitä ennen leikittiin henkarimummoa ja A-tietokonetta. Mukaan tulee myös auto. Mummo vie minut. Auto ajaa nopeasti vasemmalle ja sitten oikealle. Se saapuu päiväkotiin. Päiväkodissa minä leikin ja mummo odottaa täällä kotona.” 

”Mummo vääntää sähköjohdon päätä. Sähköjohtoon ei saisi koskea kun siinä on kuuma kaava. Mummo irvistää ja sähköjohto irvistää myös hampaillaan. Sähköjohto panee hatun päähän ja lähtee pois. Mummo menee nukkumaan yöksi meille. Se sanoo kaikille hyvää yötä. Mummo sanoo myös sähköjohdolle moi moi. Sitten kaikki menee nukkumaan.”

Marraskuun yhteisellä Heureka-matkalla pojanpoika otti valokuvia. Joululehdessä on kolme tärkeintä kuvaa: Joku taikajuttu. Joku rotta. Isi.

Kustomoitu A-kännykkä:

+310 Maammo, oleks historiaa? 060109

+310 Maammo, oleks historiaa?

Ei ole paluuta

Siihen aikaan

Menneeseen aikaan

Siihen aikaan, kun isoisä lampun osti. Siihen aikaan, kun Matti ja Liisa nousivat junaan. Siihen aikaan, kun kylään saapui ensin telefooni ja sitten sentraalisantra. Siihen aikaan, kun kylätietä kulki auto. Siihen aikaan, kun naapurille hankittiin putkiradio. Siihen aikaan, kun vanhemmat ja isoveli asuivat Karjalassa.  Se oli minulle historiaa.

Siihen aikaan, kun ei ollut tekstiviestejä eikä kännykkää. Siihen aikaan, kun ei ollut tietokonetta eikä nettiä. Siihen aikaan, kun ei ollut skypeä, meseä eikä facebookia. Siihen aikaan, kun ei ollut pesukonetta eikä mikroa. Siihen aikaan, kun ei ollut Harry Potteria. Siihen aikaan, kun mummo, pappa, tätskyt ja isi asuivat Thaimaassa.  Se on lastenlapsilleni historiaa.

Siihen aikaan, kun minä oli lapsi, karjalaisten juhlissa lausui Kastehelmi Karjalainen: Hänen lapsenlapsensa olivat kysyneet häneltä. ”Maammo, oleks historiaa?” Siitä hän kirjoitti myöhemmin kirjankin.

Olen historiaa. Niin olemme me kaikki, lapsenlapsetkin.  Sitten joskus.

Merikarvia. Lauttijärvi. Lastenlasten länsisuomalaista sukuhistoriaa.

+309 Luopumista ja haurastumista 050109

+309 Luopumista ja haurastumista

Luopumista

Purkamista

Riisumista

Kuusi on riisuttu koristeistaan. Paljon koristeita olivat pienet kädet siihen saaneetkin mahtumaan.. Thaimaasta tuodut välkkyvät eriväriset nauhat ja käsitöinä tehdyt kankaiset kimaltelevien helmien koristamat hahmot olivat vieri vieressä. Eksoottisimpia olivat varmaan joulukrokotiili ja jouluelefantti.

Monessa blogissa on kerrottu sairaudesta, kuolemasta, vanhuudesta ja hauraudesta. On hyvä, että edes täällä pystytään tällaisia vaikeitakin asioita jakamaan. Tajusin eräänä päivänä, että minunkin ystävistäni kolme on viettänyt viimeisen elinaikansa pyörätuolissa. Sitä en tullut niin ajatelleeksi, kun heitä tapasin. Hiljaista haurastumista, sitä tämä elämä on. Milloinhan sen olen tajunnut?

Joulukrokotiili:

+308 Kielipuolikuu 040109

+308 Kielipuolikuu

Kaunis kieli

Tahraton kieli

Hyvä mieli

En ole puolikielinen. Mieleni on kuitenkin osaksi thaimaalainen. Kielipuoli on vähän hankalampi kysymys. Sen huomaan, kun mietin, mitä kaikkea olen taas lupautunut tekemään. Ajatteluni täytyy taas kerran kääntää nurinpäin ja muistaa, että kysymys "minne nuo kaksi poikaa menevät" muuttuukin thaikielen rakenteen mukaisesti kysymykseksi "lapsi miespuolinen kaksi ihminen nuo mennä minne". Nurin, oikein, nurin, oikein... Että semmoinen kudos tulossa tähän kielipuolikuuhun.

Televisiosta tuli äskettäin kaksi filmiä, Kaunis mieli (A Beautiful Mind)  ja Tahraton mieli (Eternal Sunshine of the Spotless Mind).

Kaunista ja tahratonta thaikieltä en osaa, riittäneekö halu kauniiseen ja tahrattomaan mieleen. Ja Ikuiseen Valoon.

22.1.2009. Kotimaa-lehti. Ranat Aek Lähetyskirkossa Helsingissä

+307 Eksoottiset häät 030109

+307 Eksoottiset häät

Eksoottinen

Erityisen erikoinen

Aivan erityisen erikoinen

Kävimme Thaimaasta käsin Suomessa Esikoisen ja Miniän häissä. Vasta Thaimaahan palattuamme ymmärsimme häiden olleen aivan erityisen erikoiset, suorastaan eksoottiset.

Mikä siis ihmetytti, hymyilytti ja kiinnosti thaimaalaisia? Jokaisen kysymyksen jälkeen voitte kuvitella ihmettelevän hymyn ja usein myös naurahduksen asioiden erikoisuudesta:

- Kutsukortit eivät olleet vaaleanpunaisia eivätkä tuoksuneet hajuvedelle

- Iso, vanha, satavuotias kirkko

- Iso puusta tehty rakennus

- Saarnatuoli ja sen portaat

- Urut toisessa kerroksessa

- Pyöreä alttarikaide

- Oma isä vihkimässä

- Joulukuusi sisällä kirkossa, kuusessa vain valot eikä muita koristeita

- Miksi ihmessä heitetään riisiä (!!!)

- Lumisade ja lumiset puut

Turku. Katariinan seurakunnan kirkko. Mitähän olisi sanottu monisatavuotisesta kivikirkosta vihkikirkkona?

+306 Ohikiitänyttä 020109

+306 Ohikiitänyttä

 

Sinisiä hetkiä

Punahuntuja

Menneitä päiviä

 

Minulle rakas Otto Manninen kirjoitti runossan Mennyt päivä seuraavaa:

"Näin alas auringon rattaan

vierivän äsken,

palajamattaan,

kuinka jos kutsun ja käsken.

 

Näin punahunnun, mi väikkyi

äärellä illan,

kauas mi säikkyi

taa sinitaivahan sillan,

 

meni, ah iäksi mennen,

kuin meni päivät

niin monet ennen,

jotk' elämättäni jäivät."

 

Ohikiitänyttä Thaimaan kirkkohistoriaa, lähetyshistoriaa ja oman perheen historiaa vanhojen almanakkojen mukaan:

2.1.1980. Puoli vuotta Thaimaassa. Kielikoulua. Paperisotaa. Työneuvotteluja. Ja perhe-elämää.

2.1.1981.Puolitoista vuotta Thaimaassa.  Valtion kielitutkinto suoritettu. Mies valmistautumassa kastamaan Thaimaan luterilaisen kirkon ensimmäisen jäsenen. Muutto. Ja perhe-elämää.

2.1.1982 Kaksi ja puoli vuotta Thaimaassa. Teologinen koulutus alkamassa työntekijöille suunnatuilla kursseilla. Ja perhe-elämää.

2.1.1983.Kolme ja puoli vuotta Thaimaassa. Seurakunta kasvamassa. Ja perhe-elämää.

Jälkeenpäin on helppo kutsua aikaa ohikiitäneeksi. Jokainen päivä on silti tarvinnut elää.

”Häipyjät taa näkörannan -

keitä ja kunne?

Maantien sannan jälki

ei mainita tunne.”

 

1982.Bangkok. Lad Phrao Church. Joulu. Kastettavat.

+305 Ohikiitävää 010109

+305 Ohikiitävää

Sininen hetki

"Ohikiitävää

Ikävä ja riemu

joka hetken värähtää"

Juha Tapio miettii, mitä jää, kun jäljet häviää.

Lueskelin Irja Kilpeläisen kirjaa Sininen ilta. Kirjoittelin kirjan herättämiä ajatuksia muistiin.

- Sammunutkin tähti valaisee vielä sukupolvien ajan.

- Ei aurinko ole poissa yölläkään. Me emme vain sitä näe. Aurinko välillä lainaa meille kuuta valoksi.

- Siniseen iltaankin tarvitaan aurinko.

- Jokaisessa sinisessä hetkessä on se sinisin hetki, jolloin sielu pysähtyy.

- Onko aamun sininen hetki väriltään punainen?

- Siniset vuoret, kauneinta sinistä maailmassa. Sinisenä hetkenä kaukaiset vuoret ovat sinisimmillään. Kaukaisin vuori lopettaa ensin hehkunsa. Pimeys hiipii lähemmäs ja lähemmäs.

- Vaikka sininen hetki olisi kuinka kaunis, se kestää vain rajallisen, lyhyen  ajan

- Thaimaassa lepakot lentelevät sinisenä hetkenä. Ne saattavat meitä pimeyteen.

- Bangkokin sininen hetki peittää kauneudellaan suurkaupungin melun.

- Sinisenä hetkenä linnut hiljenevät kuin auringonpimennyksessä.

- Vanhuus ei ole sairaus. Se on vain oire kuolevaisuudesta.

1970. Kyproksen siniset vuoret

+304 Kurjuuden maksimointia 311208

+304 Kurjuuden maksimointia

Vuodenvaihde

Korkeampaa matematiikkaa

2008 + 366 = 2009

Vanhaa vuotta kuvataan usein hoippuvaksi vanhukseksi, jolla on kaikki elämä jo takanaan. Uusi vuosi on vastaavasti kuin vastasyntynyt lapsi, jolla kaikki on vielä edessä. Tuo kuva ei enää pure minuun. Uusi vuosi alkaa ikävä kyllä samasta vanhuksesta, johon vanha vuosi päättyy. Kurjuuden maksimointia. Valitettavasti.

Tätä vuotta en oikeastaan suunnitellut mitenkään. Lähtölaskennan loputtua hyppäsin tyhjän päälle ihan rauhallisesti. Kaikenlaisia arvauksia kyllä tein siitä, mitä tulevaisuudella vielä voisi olla tarjolla. Ajattelin ajelehtia ja odottaa, minne tuuli milloinkin kuljettaisi.

Alussa ajattelin nukkua päätoimisesti. Monet unet olivat jääneet tulematta kiireen takia. Väsyminen jo väsytti. Sen jälkeen ajattelin surra päätoimisesti. Monet surutkin olivat jääneet surematta kiireen takia. Sopiviksi puuhailuiksi ajattelin diakuvavuorien skannausta ja valokuvien järjestelyä. Sukuselvitystäkin olin jo aloittanut ja se kiinnosti. Omista kirjahyllyistä tiesin löytyvän uusia ja lukemattomia sekä vanhoja ja unohdettuja aarteita. Puoliksi järjestettyjä mappeja tiesin myös löytyvän ajankuluksi riittämiin. Tavaroiden selvitystä ja hävittämistä oli runsaasti tarjolla. Paljon vanhaa tavaraa oli myös tuunattavissa. Elämäntaparemonttiin ajattelin myös löytyvän uutta intoa ja omaa aikaa.

Ihmissuhteita en jaksanut ajatella. Vaikka en vielä tuntenut käsitettä sosiaalinen erakko, tiesin jo olevani sellainen. Haavoissani oli vielä nuolemista. Ensin piti varmistaa, jäikö minusta mitään jäljelle työroolin jälkeen. Olisiko enää mitään tarjottavaa kenellekään?

Millainen vuosi 2008 sitten oli? Monenlainen. Sama jatkuu varmasti myös vuonna 2009. Vanha on vain silloin vielä yhtä vuotta vanhempi kuin ennen. Kurjuutta ei ole vielä todellakaan maksimoitu.

Skannausta on harjoitettu - ja harjoiteltu.

+303 Aivastuksen Vaivastus 301208

+303 Aivastuksen Vaivastus

"Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus"

Ihmettelimme aluksi Thaimaassa, miksi sairastimme erilaisia hengitystieinfektioita vähintään yhtä paljon kuin Suomessa. Jotenkin olimme ajatelleet, että flunssa-aallot liittyivät suomalaisen sään vaihteluihin ja kurakeleihin, palelemiseen ja vilustumiseen.

Nepalissa lääkärinä toiminut työtoverimme valaisi meitä flunssapohdinnoissamme. Hän laittoi meidät miettimään, millainen oli optimaalisin ympäristö laboratorioissa kasvatetuille viruksille ja bakteereille. Siinä se vastaus sitten olikin. Bangkokin sää oli mitä ihanteellisin ympäristö kaikenlaisille pöpöille. Oli sopivaa lämpöä ja kosteutta. Lisänä sopiva määrä saasteita. Bangkokin laboratoriossa ihmiskokeet olivat siis selvästi sallittuja.

Ja nyt taas. Atsii! Lähdenpä juomaan lämmintä mehua…

Lokalahti. Sairastettiin sitä Suomessakin

+302b Matematiikka ja Tom Lehrer 291208

+302b Matematiikka ja Tom Lehrer

Uutta musiikkia
Uutta matematiikkaa
Uutta huumoria
Uudet tuulet
Vanhoissa korvissa'

Perinteitä kunnioittavana matematiikkaa opiskelleena ihmisenä minua kiinnostavat omaperäiset matemaatikot. Yhteen omaan professoriini Klaus Valaan ja hänen absurdeihin kirjoihinsa viittasin jo aikaisemmin blogissani.

Tom Lehrer on ollut  arvostetun Harwardin yliopiston opettaja. Hänen sanotaan onnistuneen erityisesti eräässä tieteellisessä projektissa, nimittäin loppumattomassa murrosiän. pitkittämisessä. En tiedä, onko niin käynyt myös kaikilla niilläkin, jotka hänen lauluistaan ja esityksistään pitävät.

Tom Lehrer laulaa uudesta matematiikasta, New Math. Laulu ja animaatio auttavat ainakin vähän ymmärtämään, mistä  oli kysymys. Tom Lehrer laulaa myös ei-ihan-vähän irvaillen matematiikan tutkimuksesta ja esikuvastaan Nicolai Ivanovich Lobachevskystä. Se siitä tieteen teosta.

Matematiikkaa olen nykyisin tarvinnut lähinnä vain matkalaskujen teossa: