+835 ”Artikkelin lähteenä on käytetty Wikipediaa.”

Hieman pelottaa

Yhä enemmän näkyy merkkejä siitä, että tiedonhaku on alkanut siirtyä hakukoneille. Wiki- ja Hikipediat ovat tulleet alkuperäisen tiedon tilalle ja niihin uskotaan. Olemme siirtyneet taas aikaan, jolloin annamme tuntemattoman tahon valita lähteemme ja siivilöidä tietomme. Vuotava Wikikin vuotaa pienen ryhmän valitsemia tietoja. Mahdetaanko meitä siis taas manipuloida? Pois se meistä. Vai?

Pohdin erään papin blogissa vähän vastaavia asioita. Siellä puhuttiin kirjojen lukemisesta ja luettavien kirjojen valitsemisesta. Kuka valitsee puolestamme?

” Mietin sitä, kuinka paljon sähköinen media ja sen laajuus ovat muuttaneet käsitystä sanoista, lauseista, kirjoituksista ja niiden sisällöstä.  Siellä kirjoitukset tulevat ja menevät - muuttuvat pian vanhanaikaisiksi. Sanotaan, että vanhoihin ei ole syytä edes puuttua. Uutta tulee aina tilalle. Julkaistu on jo usein sinänsä menneisyyttä. Sen kirjoittajakin haluaa joskus sen unohtaa. Hakukoneet hieman muuttavat tilannetta. Joku siis jossain arkistoi, mitä kirjoitamme. Sieltä löytyy kaikennäköistä irrallista tietoa monesta meistä, myös blogiemme kautta. 

Kirjat pysyvät sellaisena kuin ne ovat. Kieliasua voidaan joskus erityistilanteessa muuttaa, mutta sitä tapahtuu harvoin ja kaikki eivät sitä hyväksykään. Kirjailija ei vastaa meidän kommentteihimme. Kirjaa lukemalla suostuu siis jämähtämään seuraamaan kirjoittajan ajatuksia. 

Uusin löytöni on siinä, että tämä kaikki varmasti vaikuttaa myös Raamatun asemaan. Papit eivät voi vastata meidän muiden tavoin, että olen lukenut sen jo... Te joudutte palaamaan vanhaan tekstiin aina uudestaan (ja toivon mukaan soveltamaan sitä nykyaikaan)."

Katalyytti Neljätoista.  Löysin blogit vasta todella myöhään. En tiennyt tällaista maailmaa olevan olemassakaan. Ensimmäisiä löytämiäni blogeja oli Kirjailijan häiriöklinikka. 

Kirsti Ellilä. Kirjailija. Kanssatipu. Ensimmäisten blogikurkistelujeni kohde. Mahtava blogisti. Keskustelujen herättäjä.  Löysin tietokoneestamme pari hänelle aikoinaan lähettämääni sähköpostia. Niistä huomaa, että hän toimi katalyyttinä jo ennen omaa blogiani. 

”4.6.2007. Porin Tipulaa googlaamalla löysin sivuillesi. Sinuun tutustuin aikaisemmin Tipulan pizzakirjassa. Vaikka en (vielä?) itse bloggaile vaikka surffailen... niin käyn aina silloin tällöin lukemassa blogisi. Koen rehelliseksi siis ilmoittautua.

 Meillä on ollut ihan selvästi eri Tipula ja varmaan eri Porikin, eri seurakuntanuoruus eri vuosikymmenellä ja eri tulos siitäkin, mutta mielenkiinnolla olen sinuun tutustunut blogissasi."

"2.8.2007. Eilen avasin vihdoin oman blogin. Katsotaan, miten etenen siellä vai etenenkö. Nyt on ollut vain hyvä selvitellä tätä elämänvaihetta myös näin.”

 Meillä on aina luettu. Joka iässä.

1983. Lukutuokio

+834 Lähtölaskenta ja Merete Mazzarella 170111

+834 Lähtölaskenta ja Merete Mazzarella

Yhteinen kuvakieli

Yhteiset tunnelmat

 

Katalyytti Kolmetoista. Löysin eilen illalla uuden katalyytin, sellaisen joka antoi hyvää mieltä, rapsutti esille vanhoja ajatuksia ja herätti uusia.  Aloin lukea kirjastosta lainaamaani Merete Mazzarellan kirjaa Matkalla puoleen hintaan. Sieltä se löytyi.  Kirjan esittelyssä sanotaan: ” Matkalla puoleen hintaan sisältää kirjoittajan havaintoja vuoden ajalta ennen eläkkeelle siirtymistä ja sen jälkeen.”  Yes. Sehän tuli lähelle.

”Se alkaa jo ennen kuin alkaakaan, sillä se alkaa lähtölaskennalla.” Näin aloitti Mazzarella varsinaiset mietteensä. Tulipa tuttu olo. Tämän blogini ensimmäinen nimi oli Lähtölaskenta ja se alkoi 153 päivää ennen eläkkeelle jäämistä. Nollapisteen jälkeen alkoi elämä Lähtölaskennan jälkeen.

Merete Mazzarella. Blogi, jolla oli oma elämänkulkunsa, alku ja loppu.  Se on osaltaan läsnä myös tuossa kirjassa Matkalla puoleen hintaan. Kurkistin sitä, laitoin kirjanmerkkeihin ja luen sitä jossain vaiheessa vähän kerrallaan. Kirjaankin aion tutustua hitaasti. Annan sen vaikuttaa.

Mazzarella on toiminut jo ennenkin katalyyttinäni. Siitä todisteeksi eräs kommenttini:

”Minulla on ongelma, johon en ole löytänyt vastausta kirjoista enkä netistä. Muistelen nimittäin, että joskus jossain lainattiin Merete Mazzarellan lausetta :"Vi tanter behövs." Pelkään, että olen nähnyt unta. Eipä silti haittaa, tuo lause on auttanut minua monessa elämäntilanteessa kuitenkin :) En ole varma, voiko tuota lausetta enää kuitenkaan laajentaa lauseeksi: "Vi gummor behövs." Tai: "Vi käringar behövs." Se taitaa olla jo liiallista uhkarohkeutta...” 

Jossakin vaiheessa tälläkin blogilla on loppu. Ennemmin tai myöhemmin. Elämä on.

1930-luku. Heinjoen kirkonkylän opettajakunta. En tiedä, olivatko vanhempani tuossa vaiheessa jo naimisissa. Huvittavaa on se, että myöhemmin tutustuin molempien muiden naisopettajien sisarusten jälkeläisiin tietämättä pitkään, että meillä oli tällainen historiallinen yhteys. Rapsuttakaa muutkin ystävienne pintaa. Ette tiedä, mitä sieltä löytyy.

+833 Kaanaan kielen matemaattinen murre 160111

+833 Kaanaan kielen matemaattinen murre 

Sanoisin

Jos osaisin

-Sanon sittenkin

 

Katalyytti Kaksitoista. Ei suinkaan tarvitse olla samaa mieltä toisen kanssa voidakseen toimia toisen katalyyttinä. Netin vapaa-ajattelijat ja ateistit ovat monesti virkistäneet aivotoimintojani.  Yksi heistä on Tuomo ”Squirrel" Hämäläinen, monimuotoista blogiaan vilkkaasti kirjoittava nuori mies. 

Swash/buckling. Aihevalikoimaltaan runsas. Etusivulla hyvä sisällysluettelo, josta napauttamalla pääsee kutakin aihetta käsitteleviin kirjoituksiin.  Aina välillä käyn siellä etsimässä uutta näkökulmaa jumiutuneisiin mielipiteisiini.  Olen uskaltautunut jopa joskus kommentoimaan ja saanut ihan kohteliaita vastauksia.  Kuten lähipiirini tietää, nörttiys ei ole minulle negatiivinen asia. Eivätkä monimuotoiset ajatukset. Kommenttejani, joissa ei välttämättä ole niin paljon järkeä kuin ehkä näyttää…:

”Matemaattisesti voisin kuvata asiaa niin, että normaalisti eletään reaalilukujen maailmassa, mutta usko puhuu myös imaginaariluvuista."

”Palaan vielä tuohon imaginaarisuuteen. Realistille riittää, että väitteet toteutuvat reaalimaailmassa. Häntä ei kiinnosta, mitä tapahtuu imaginaarimaailmassa. Realisti sanoo, että negatiivisella luvulla ei ole neliöjuurta, koska sitä ei ole hänen maailmassaan...”

” Muistan, miten matematiikan professorini varoitti vetämästä  johtopäätöksiä matematiikan malleista elävään elämään. En ole häntä täysin totellut :) Tiedän kyllä, että matematiikka on vain tapa pyöritellä käsitteitä eikä pysty tallentamaan tai mallintamaan maailmaa täydellisesti.”

Olisinpa osannut sanoa sen kaiken paremmin jo silloin, kauan sitten. Se siitä gradusta:

+832 Minun Etelä-Afrikkani 150111

+832 Minun Etelä-Afrikkani

Minunko?

Aluksi täytyy tunnustaa, että minulla ei ole Etelä-Afrikkaa eikä Etelä-Afrikalla minua. En ole koskaan siellä käynyt enkä usko siellä koskaan käyväni. 

Etelä-Afrikka on kuitenkin kiinnostanut minua. Se on selvää niille, jotka yleensäkin muutama vuosikymmen sitten seurasivat politiikkaa ja poliittista historiaa. Suomalaisen lähetystyönkin takia Etelä-Afrikan toimet nykyisen Namibian alueen ihmisiä kohtaan pitivät kiinnostusta yllä. Minulle henkilökohtaisestikin tutut mustat olivat kotimaassaan syrjittyä ja alistettua väestöosaa. En ole ollut neutraali.

Osuin kerran Helsingin taidemuseoon.  Löysin Peekaboo – Uusi Etelä-Afrikka- näyttelyn. Esittely kertoi sen sanoin: ”Teokset luotaavat henkilökohtaisia tuntoja tai kommentoivat ympäröivää todellisuutta rajusti ja runollisesti, joskus myös huumorin tai satiirin keinoin.” Siellä oli minunkin Etelä-Afrikkani.  Rosoinen. Monimuotoinen. Ilkkuva. Vaativa. Puhutteleva. Kiersin näyttelyn omassa tahdissani omassa järjestyksessäni. Viimeksi katsoin häkkiä. jossa oli paljon punaisia työhanskoja. Tajusin, että häkitettyjä ihmisiä on vielä paljon, kaikkialla.

Katalyytti Yksitoista. Sokea Kana oli jo ensimmäisen blogisyksyni bongauksia. Aloitimme suurin piirtein samaan aikaan. Siitä se alkoi. Ja on onneksi jatkunut tähän asti. Minun onnekseni.  Vierailullani Taidemuseossa muistelin häntä, jonka blogin kautta olen päässyt vierailemaan myös monissa taidetapahtumissa.

Jyvällä – mietteitä makasiiniltani. Jossain muualla listasin hyvien kirjoittajien hyviä puolia. Huomaan, että suuri osa niistä samoista asioista pätee täälläkin. Kieli. Huumori. Sisältö. Aiheiden monipuolisuus. Tasapuolisuus. Lisäksi matkat erilaisiin taide-elämyksiin ja menneeseen aikaan. Kun hyvä kirjoittaja kertoo kokemastaan, se on juhlaa… Sokealle Kanalle kommentoin jo yli kolme vuotta sitten:

”Muistosi tuntuivat mukavilta. Juuri noin. Lukemisen ilo. Kirjoittamisen ilo. Intertekstuaalisuuden ilo. Keksimisen ilo. Mitä siitä, jos joku oli jotakin jo ennen sanonut. Nyt sanoimme me.”

Namibialaisista minulla on useita henkilökohtaisia muistoja. Lähetyskirkon parvekkeelta syksyllä 1978 otetussa kuvassa piispa Auala on puhumassa tulkkinaan silloinen lähetysjohtaja Alpo Hukka. Piispa Auala on juuri vähän aikaa aikaisemmin kuullut Ambomaalla tapahtuneesta pommi-iskusta. Se tuntui tuona iltana:

+831 Keitä en kestä kuunnella? 110111

+831 Keitä en kestä kuunnella?

Ärsyttävää

Ällöä

Älytöntä

 

Kirjoitin äsken tällaista sinne toisaalle:

”Yllättävän usein pienellä raapaisulla pinnan alta löytyy ennakkoluuloja, uskomatonta yleistystä ja mukatietämistä. Omankin pinnan alta.

Välillä jaksan pyrkiä siihen, että edes mietin, mistä omat ennakkoluuloni nousevat.  Toisten ennakkoluulot luulen tunnistavani helpommin. Heh.

Joitain sääntöjä olen kehitellyt viime aikojen julkisten keskustelujen ymmärtämiseksi.

Jotkut puhujat saattavat muistuttaa omaa tai naapurin naputtavaa äitiä tai rehtoria, jotkut toiset taas tuovat mieleen oman tai naapurin autoritatiivisen isän, joka ei siedä vastaansanomista. 

Jotkut toimittajat tuovat mieleen koulukiusaavan, viattomaksi itsensä tuntevan luokkatoverin tai juuri ensimmäisen kirosanansa oppineen pikkupojan, joka haluaa käyttää oppimaansa sanaa joka tilanteessa.

Joku saattaa muistuttaa opettajaa, joka ei puutu verbaaliseen koulukiusaamiseen, kun se kohdistuu vain johonkin ryhmään eikä kehenkään erityisesti. Eikä ketään edes potkita. Ei ainakaan päähän.

Toistaiseksi ainakaan blogit eivät vielä ole ääniblogeja.  Kenenkään ääni ei täällä siis voi ärsyttää. Kirjoitukset kyllä välillä ärsyttävät.  Joskus on hauskaakin tulla ärsytetyksi. Silloin ainakin herää.

Miten oppisin selittämään kaiken parhain päin?”

Katalyyytti Kymppi. Olen löytänyt todella paljon blogeja, jotka eivät ole koskaan minua ärsyttäneet. Niissä vastaanottokin on ollut aina hyvä. Hyvää mieltäkin voi levittää. Maailmaa voi parantaa pienilläkin panoksilla. On monta tapaa tehdä se. Morgan tekee sitä parillakin blogilla.

Hamalainen. Morganismi.   Löysin nämä blogit heti blogiurani alussa. ja esittelin ne blogissani silloin kerran näin:

- Hamalaisen/Morganin blogit ovat kuin salapoliisitehtäviä tai ristisanaa. Ne voi lukaista puolihuolimattomasti, mutta kun niihin pysähtyy, niistä löytyy uskomattoman paljon monikerroksellisuutta. Niiden tajuaminen tuottaa mainioita ahaa- elämyksiä..

- Blogit  tuntuvat vertaistuelta. Sinne voi kommentoida rauhassa, eikä tarvitse pelätä näyttävänsä tyhmemmältä kuin on. Siellä on lupa olla myös tyhmä.

- Blogit antavat uusia näkökulmia tavallisiinkin asioihin.

- Blogit kertovat aina vain uudistuvasta luovuudesta. Kaikkea voi tapahtua ja kokeilla.

- Blogit ovat inhimillisiä. Jokin sisällä myöntyy niiden tunnelmiin. ”Itseään voi peilata toisen kasvoista.”

Aikoinaan Morganin sivut löydettyäni  palasin omiin nuoruuden ajan päiväkirjamerkintöihini. Sieltäkin löytyi kaikenlaista:

+830 Maltikon mietteitä 100111

+830 Maltikon mietteitä

Uudet sanat

Uudet kuviot?

 

Osallistuin peliin, kielipeliin. Ilkka Wiio kysyi blogissaan Kohtuukko, maltikko vai joku muu ?, millä nimellä pitäisi kutsua maltillisuuteen, diplomatiaan, rauhallisuuteen, harkitsevaisuuteen tai kohtuullisuuteen pyrkivää kristittyä? 

Jäin miettimään sanaa maltikko. Se tuntui hyvältä. Jos maltikko saa tuuliviirinä kääntyä puolelta toiselle, kun siitä ohi sujahtelee syytöksiä laidalta toiselle, voisin hyvin olla sellainen. Jos sen lisäksi saa yhtyä silloin tällöin vuoron perään kummankin laidan mielipiteisiin, niin vielä parempi. Silloin ei haittaa, vaikka saisi välillä nuolista osumiakin.

Katalyytti Ysi. On yllättävän vaikea nimetä ketään toista maltikoksi. Jospa se vaikka loukkaisikin häntä. Jospa hän haluisikin olla ihan jotain muuta. En tiedä edes, onko maltikkous negatiivista vai positiivista. En siis uskalla nimitellä toista maltikoksi. Sanon vain, että Puujalka on mielestäni maltillisuuteen, diplomatiaan, rauhallisuuteen, harkitsevaisuuteen ja kohtuullisuuteen pyrkivä bloggaava pappi.

Puujalka. Tutustuin Puujalkaan livenä vieraillessani aikoinani eräällä rippikoululeirillä. Löysin hänen bloginsa jo ennen kuin itse aloitin omaa blogiani. Kävin katsomassa hänen saarnojaan valmistellessani omia puheitani. Hän kuului ensimmäisiin, joille kerroin blogini aloittamisesta  ja häneltä sain ensimmäisen kommenttini. Eikös tämä jo kerro jotain.

Thaimaalaista lapsityön materiaalia:

+829 Kissa, kipu, kirjat, kieli ja kokkaus 090111

+829 Kissa, kipu, kirjat, kieli ja kokkaus

Tuntemattomat tutut

Moninaiset jutut

Valitut versiot

 

Blogeissa  avaamme jotain osaa salatusta elämästämme. Miltähän tuntuisi rakentaa itselleen täysin fiktiivinen elämä ja alkaa blogata siitä? Nytkin jo valitsemme vain osan julkisuudestamme. Jokainen rajaa jotain ulos – ja välillä varmaan vähän värittää vanhaakin. Onhan tämä kuitenkin salatumpaa kuin naamailu naamailukanavalla, luulisin.

Valitsemme myös lukemaamme. Välillä etäännymme kauemmas, välillä pidämme yhteyttä tiiviisti. Jotkut unohdamme, ainakin joksikin aikaa. Joissain blogeissa käymme juuri tietyistä syistä, toisissa taas ihan eri syistä.  Joku meistä sitoutuu, toinen vaeltelee vapaana. Yllättävän paljon merkitsee se, jos joku kokonaan lopettaa bloginsa päivityksen.

Katalyytti Kasi. Kurkistelin blogihistoriani muinaisuuteen. Kuten muistelinkin, (Malmin) Polgara (Welhotar) on kulkenut kanssani jo vuosia.

Polgara. Kissan kumppani, kipujen asiantuntija, kirjojen himolukija, kielen muovaaja ja Hyvän Thairuuan Ystävä.

Olen sanonut, että jonkun pitäisi tehdä tutkimus polgankielen sanastosta ja rakenteesta. Nautittavaa. Kun luetutin nuorisollemme Polgan logia, Esikoinen sanoi: ”Agressiivisanamuoto on kieltämättä monipuolisessa käytössä.” Keskimmäinen lueskeli Vincent-kissan touhuista hankittuaan itsekin löytökissa Rontin.  Kuopuksen kanssa etsimme yhdessä sopivia thaimaalaisia mausteita.

1994. Bangkok. Kun ei ole kuvaa kissoista, olkoon sitten hiiristämme:

+828 Voimala, Wiio ja vapautuminen 080111

+828 Voimala, Wiio ja vapautuminen

Vaivaannuitko?

Voimaannuitko?

Vapauduitko?

 

Eilen illalla Ylen Voimala-ohjelmassa keskusteltiin uskomisesta  ja eristäytyvistä uskonnollisista ryhmistä. Koivuniemen lahkona tunnetusta yhteisöstä irrottautunut nykyinen pappi Ilkka A Wiio, katolinen kirjailija, esseisti Antti Nylén, Kotimaa-lehden päätoimittaja Mari Teinilä ja pitkäaikainen työtoverimme, kirkon uskontosihteeri Pekka. Y. Hiltunen keskustelivat kristillisestä uskosta Suomessa.

Kirjoitin blogikirjoituksessani+274 Ei hyvä ei huono eräästä keskustelustani nuorten aikuisten kanssa. Siitä lainaus:

”Juttelin 90-luvun alussa erään esikoulutusryhmän kanssa. Monet olivat siihen aikaan kohdanneet skientologeja, jotka kutsuivat opiskelijoita kursseilleen kehittymään ihmisinä. Lausuin ihmetykseni siitä, kuinka valmiita jotkut olivat sitoutumaan varsin tiukkaankin systeemiin kehittääkseen itseään. Itse toivoin pikemminkin pääseväni irti liian tiukoista rajoista. Yksi kurssilainen selitti minulle asian: ”Kukaan ei nykyään halua olla keskinkertainen.”

Katalyytti  Seiska. Vierailen vaihtelevassa määrin Kotimaa24- blogisivustoilla. Muutaman omankin kirjoituksen olen sinne liittänyt. 

llkka.A. Wiio kirjoitti blogikirjoituksen Päällimmäisiä ajatuksia Voimalasta itselle ja muille. Kirjoituksensa lopuksi hän kysyi: "Mitä ajatuksia, kysymyksiä ja tunnelmia blogimetsäläisille ja muillekin lukijoille syntyi ohjelmasta?”

1978. Ennen Thaimaahan lähtöämme kuvasimme Lokalahden kirkon kattoa  eri kuvakulmista:

+827 Mitä muissa ihmisissä inhoat? 070111

+827 Mitä muissa ihmisissä inhoat?

Tuo tuolla tuollainen

Minäkö muka sellainen?

 

”Sen tähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.” Vanha käännös.

Mietin, mitä asioita minun on vaikea kestää toisissa ihmisissä. Sellainenko siis itsekin olen...

Ennakkoluuloisuus

Tahallinen väärinymmärtäminen

Asiaton ilkeily

Heikomman sortaminen

Itsensä korottaminen

Ylemmyydentunto

Toisen maineen mustaaminen

Ylpeily

Perusteeton varmuus

Suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuus

 

Katalyytti Kuutonen.  Saattaisin löytää blogimaailmasta inhokkejakin.  Enpäs vain tänään halua. Valitsen sen sijaan positiivisen, sellaisen, josta ei tule mieleen mikään noista negatiivisista käsitteistä. Hän on Una.

Una.  Hallatar. Haaveilija. Äiti. Tytär. Rakastettu. Kukkaiskeiju. Runotyttö. Suklaasydän. Pikkusydänten piirtäjä. Tällaisia kommentteja Una on minussa herättänyt:

”Piikikkäänkin kuoren alla on sileä sydän."

"Kuoren sileys voi peittää sielun piikikkyyden.”

”Hyvä, että löysin täältä sydämen. Sen haluan viedä mukanani huomenna, kun olen tulkkina vähän surullisessa jutussa. Tuo sydän auttaa minua olemaan sydämellisempi tuossa hankalassa tilanteessa."

”On hyvä muistaa, että aina silloin tällöin jotkut haaveet toteutuvatkin. Toteutumattomatkin haaveet ovat tärkeitä. Ilman niitä elämä ei ehkä olisi edes elämänarvoista.”

”Kaikkiin tunteisiin on lupa.”

”Minäkään en halua olla liian ehjä, vaikka tämä rikkonaisuus tekee välillä kipeää.”

”Joskus kevät omassa kasvun innossaan tuntuu vaativan meiltä samaa intoa. Kestää aikansa, ennen kuin talvella rauhassa ollut ihminen pääsee samaan vauhtiin kevään kanssa.”

”Aika on iloita. Ilo koostuu pienistä asioista, sieltä, täältä ja tuolta. Tarvitaan vain sydän, joka iloitsee.”

Heti tuli parempi mieli.

1978. Lokalahti. Todistusaineistoksi. On ennenkin ollut talvia. Lapsenlapsille:On isikin pienenä leikkinyt lumella…

+826 Madesoppaa ja alitajunnan viestit 060111

+826 Madesoppa ja alitajunnan viestit

Kuuntele välillä

Sisintäsikin

 

Katalyytti Viitonen. Kai sitäkin täytyy katalyytiksi sanoa, jonka vaikutuksesta eilen madesoppaa keittäessäni ajattelin matikanopettajaa Saimaalla. Enkä pelkästään matikanopettajaa ja matikkaystäviä, vaan paljon muitakin Demetriuksen juttuja ja kuvia. Ja sitä ympäristöä kokonaan. Olkoon hän siis alitajuntani valinta tänään.

Kesätöistäni on suodattunut jäljelle enää vain joitain mieleen häilähtäviä kuvia. Kaksi kesää vietin pienessä Kansan Raamattuseuran Sana-laivassa kiertäen eri satamissa lauluryhmän jäsenenä. Silloin kauan ennen. Laiva kiersi eri puolilla Itä-Suomen vesistöä. Niihin maisemiin ei kyllästynyt. Yksi niistä oli Demetriuksen kotiseutu. 

Demetrius. Myönteinen ja monipuolinen. Naseva. Luova. Virkistävä. Sellainen, joka osaa sanoa sen toisin. Sellainen, jolle on mukava kommentoida ihan pöljästikin.

”Tänään tuli minulta linkki tänne kaloihisi. Nimimerkillä Olen Minäkin Joskus Ollut Matikanopettaja Mutten Tuommoisten.”

”Minä vanhana  vastarinnan kiiskenä (täytyy käyttää kalamiehelle kalaisia vertauskuvia) rakastin kohtaa, jossa hypätään yli jatulintarhojen seinämien. Turhaan me välillä pysymme itse tehdyissä ahtaissa raameissa...”

”Minäkin olen sisäisesti syvällinen nörtti, vaikka tuo ulkoinen nörttiyteni onkin ulkoistettu jälkikasvulle...”

”Kommenttikeskustelu toi mieleen Thaimaan taskuravut, joita apulainen kerran osti meille syötäväksi. Niillä on vahvat sakset ja siksi ne myydään siellä sakset sidottuna. Meillä Mies tutkii aktiivisesti ympäristöään (!?!). Siksi hän tietysti laittoi sormensakin rapuastiaan. Eikös yksi rapu ollutkin irti ja se tarrasi Miehen sormeen. Oltiin kuin pilakuvissa, Mies riiputtamassa rapua sormestaan ja me muut, apulainen ja perhe, nauramassa ympärillä hysteerisesti hihittäen.(Tämmöinen säälimätön perhe...) Tarvittiin isot tongit vääntämään sakset irti. Mies ei kyllä saanut yhtään sääliä :))(Siis todella julma perhe..)”

Esimerkki siitä, minkä voi sanoa toisinkin. Demetriuksen kirjoitus Veriveljeyttä ja vehkeilyä.

Poikeljärvi. Kalakaverit