Tunnetko Tuntemattoman
Tiedätkö Myyrän
Pitääkö nuoren tietää menneisyydestä? Pitääkö vanhan ymmärtää tulevaisuutta? Saako olla pöljä?
Viikonlopun teatterikäynti ei ollut
kauaskantoisesti suunniteltu. Se sovitettiin ainoaan mahdolliseen
vapaaseen iltaan. Siis taas kerran paras mahdollinen markkinoilla
saatavilla oleva kohde. Myyrä olikin Koljatin takia ajankohtaisempi kuin
arvasimmekaan. Kansakunnan pylväitä ravisteltiin taas
kerran. Älykkäästi. Mainiosti esittäen. Uskomattomissa raameissa ja
lavasteissa. Pidinkö? En osaa sanoa... Tuollainen show pienessä
teatterissa oli kyllä melkoinen kokemus. Kaikki tila oli käytetty
hyväksi. Yksinkertainen ympäristö muuntui moneksi. Menneisyyden kuviin
liitettiin toista menneisyyttä ja nykyaikaa. Melkoinen suoritus.
Kekkosten joukosta Antti Litja oli lähes koko ajan näyttämöllä. Tässä
iässä sen tajusi myös melkoiseksi fyysiseksi ja psyykkiseksi
saavutukseksi.
En tiedä, miten Myyrää katsoivat ne, jotka eivät
historiaansa tunne. Aktiivisen seuraajankin piti olla tarkkana
tajutessaan, missä milloinkin mentiin. Aina kun ymmärsi jotain, se
kutkutti mieltä. Yleisö oli selkeästi iäkkäämpää kuin jossain muussa
näytelmässä. Miehiäkin oli katsomossa paljon. Väliajalla
huomasi bongaavansa suomalaisen yhteiskunnan kermaa. Kieltämättä olisi
ollut mukava istua vaikkapa kuuluisan kansanedustajan tai
puolustusvoimien entisen arvohenkilön tai nasevaa ilkeääkin tekstiä
kirjoittelevan kolumnistin vieressä katsomassa heidän reaktioitaan
tuosta näytelmästä. Se olisi taitanut jo olla sitä paljon puhuttua
kokonaisvaltaista kokemista.
Mitä nykyajan nuorten sitten pitäisi tietää historiasta? Siinä vasta kysymys.
Thaimaa. Toisenlaisia näytelmiä, toisenlaista myyräntyötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti