Kuinka monta ääntä olenkaan erilaisissa vaaleissa
antanut. Olen äänestänyt mielestäni parasta presidenttiä, presidentin
valitsijamiestä, kansanedustajaa, euroedustajaa, kunnanvaltuutettua,
kirkkovaltuutettua, kirkkoneuvoston jäsentä ja pappia. Olen äänestänyt
myös erinäisissä erikielisissä kokouksissa parasta puheenjohtajaa tai
jäsentä erilaisiin johtokuntiin ja komiteoihin.
Äänestyslippuihin olen kirjoittanut lukemattomia nimiä ja numeroita. Aku
Ankkoja ja muita hauskoja hahmoja en ole koskaan äänestänyt enkä
paperiin rumia tai kauniimpiakaan kuvia piirrellyt. Olen siis ollut
kansallistottelevainen. Vai olenko ollut vain vaalikarjaa?
En ole tietääkseni koskaan elänyt diktatuurissa.
Ainahan siitä ei voi olla varma. Historia kirjoitetaan niin usein
uudestaan, että aina ei pysy kulloistenkin määritelmien perässä. Edes
perhediktatuuria en henkilökohtaisesti tunne. Kahden työssä käyneen
tasa-arvoisen vanhemman kanssa eletty lapsuus ei ehkä avannut silmiäni
kaikkeen siihen, mikä olisi voinut olla mahdollista. Minusta saattoi
tulla sen takia vähän naiivi. Katsonko maailmaa liian sinisilmäisesti?
Pitäisikö meiltä kieltää myös ehdokkaiden
vaalimainonta? Olenko sitoutunut antamaan ääneni sille, kenen kahvia
juon? Vai olisiko raja vasta makkarassa tai hernekeitossa?
Loppuhuipennus. Varmuuden vuoksi. Vastustan korruptiota. Ehdottomasti ja yksiselitteisesti. Aina ja kaikkialla.
Thaimaa. Ubon Ratchathani. Demokratian toteutumista joutuu katsomaan uusista näkökulmista uusissa tilanteissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti