Muistatko?
Uudestaan!
 
Tunnen oloni nyt vähän Teletapiksi. Teletappeja seurasin aina välillä joku lapsenlapsista sylissäni. Teletapit opettivat myös kertauksen merkitystä. Kun yksi tarina oli kerrottu loppuun, joku taas huusi ”Uudestaan” ja sitten aloitettiin sama tarina alusta.

Blogien kommenteissa on usein todella hyviä keskusteluja. Ne tahtovat vain turhan usein jäädä piiloon. Tänään tuntuu hyvältä nostaa eräs aikaisempi juttu toisesta blogistani esiin. Jotta en syyllistyisi plagioimiseen, otan mukaan kommentit sellaisenaan. Taustaksi kertaan myös oman kirjoitukseni. Vastaukseni näihin kommentteihin voi lukea tuosta alkuperäisestä blogikirjoituksesta linkin takaa.
-----------------------------------------------
+337 Riittääkö kaikille?

Kakku
Muruiksi murrettu
Muruina jaettu

Kuinka moneen osaan kakun voi jakaa, jotta jokainen vielä saisi jotain? Kuinka monelle voi osoittaa rakkautta, jotta jokainen sen vielä tuntisi?

Tänään olen tavannut taas kaikki lapseni ja lapsenlapset. Nuo minulle rakkaat ihmiset. Minulle rakastettavaksi lahjoitetut.  Entä jos lapsia olisikin toistakymmentä ja lapsenlapsia toista sataa. Riittäisikö rakkaus?

Entä jos läheisten piiriin laskettaisiinkin kaikki suvun nuoret ja lapset? Entä saman kylän lapset? Entä saman klaanin lapset?  Entä kaikki samannimiset lapset? Entä kaikki maailman lapset? Riittäisikö rakkaus?

Afrikassa kaimuus tarkoittaa usein sukulaisuutta. Kiinassa taas sama sukunimi liittää miljoonat ihmiset yhteiseen sukuun. Maailman monissa kylissä komennellaan samalla tavalla koko kylän lapsia. Kaikki aina liittyvät toisiin. Yksinäisyyttä ja yksityisyyttä ei ymmärretä. Yhteisöllisyys on itsestäänselvyyttä.  En tiedä, puhutaanko rakkaudesta. Keskinäisestä vastuusta kyllä puhutaan.

Riittääkö rakkaus kaikille?  En tiedä.

"Tätä ikuista laulua lauletaan
yhä maailman kaikissa kylissä.
Siitä lapsetkin näkevät uniaan,
kaikkein pienimmät äitinsä sylissä:
Rauhaa, rauhaa!" (Jaakko Löytty)
---------------------------------------------------------------
Hallatar
Kyllä se riittää. =)
Jokaiselle rakkaalle riittää oma osansa.
Ja uskon, että varsinkin siun sydämessäsi on kaikille oma paikkansa.
Demetrius
-Voiko rakkaus vaatia?
-Voiko valkoisen miehen taakkaa ostaa kevyemmäksi?
-Onko ne henkisesti kauimmaisetkin lähimmäisiä?
Kovin outoja tuntemuksia herätti kirjoituksesi, ja mieleen jäi soimaan Jaskan sanat
Toivonsa hukkaa lapsi nälkäinen
ellemme murra yhteisestä leivästä
vain toinen toisiamme siunaten.
Lastu
Kun saa kaikki jo maailmalle lentäneet lapsensa kotipesäänsä hetkeksi käymään, olo on onnellinen. Kuin saisi tukipuun kaikille tunteiden versoille, mitkä muuten huojuisivat tuulessa.
Tätä lähirakkauskokemusta ei voi tuntemattomia, etäisiä ihmisiä kohtaan tuntea, vastuuta ja hyvää tahtoa kylläkin. Mutta jos lastaan rakastaa, tämä rakastaa eteenpäin jotain toista... ketju laajenee eikä rakkaus maailmasta lopu.
Totta: rakkaudennälkäistä ventovierasta lastakaan ei saa unohtaa. Ja se vaatii myös muistuttamista. Tiedostamista.
Sokea kana
Minä pidän enemmän ilmauksesta "keskinäinen vastuu" - se pitää silloinkin, kun rakkaus loppuu.
hamalainen
Kaukainen ihminen ei oikein tunnu lähimmäiseltä, siksi on hyvä, että nykyajan tiedonvälitys tuo kaukaisen lähemmäksi.
tanssiva harmaa pantteri
Kaikki tarvitsevat rakkautta, mutta kuinka monelle yksi ihminen voi rakkautta jakaa. Antaessaan saa, sanotaan. Äiti Theresa ja Amma rakastavat kai kaikkia ihmisiä, minä en voisi.
miina
Toisilla tuntuu riittävän pitkälle ja kauas, toisilla ei edes itselleen. Onko vastaanottaja tyytyväinen osaansa? Jos rakkaus on vain tekoja ja kaikille jaettava teot yhtaikaa ja tasapuolisesti, voi tulla hätä käteen. Kun rakkaus on ajatus, tunne, katse... siitä riittää jo paljon useammalle kuin sitä voi jakaa eri aikaan.
Marikki
Olipa täällä ajankohtaisia... kuinka monelle riittää, kysyn minäkin, edessäni (ison) kylän verran nuoria kasvoja, yllin kyllin kohtaamisen ja läsnäolemisen haastetta...
mehtäsielu
Minusta tuntuu että on ihmisiä, joita kukaan ei rakasta, ettei kaikille riitä rakkautta. Mitä kauempana ihminen on muiden henkisestä kaimuudesta, mitä vähemmän hänellä on yleisesti ihailtuja ominaisuuksia, sitä helpommin hän jää rakkauden ulkopuolelle, vaikka olisi kuinka lähellä. Ajattelen esim. monia vanhuksia, tai muuten syrjäytyneitä. Puhumattakaan kaukaisien maiden kärsivistä. Rakastaminen on hyvin vaativa laji, varsinkin, kun sitä ajattelee laajasti. Tai no on se vaativa laji silloinkin kun ajattelee suppeastikin.

1999. Thaimaa. Hämärätkin muistot ovat joskus tärkeitä.
Plus%20495%20Vanha%20kamera%20M%20ja%20k