Korva ei kuule
Suu ei puhu
Ymmärtääkö sydän?
Nyt en kerro kuuroista enkä kuulovammaisista, vaan
itsestäni. Vuosien jälkeenkään minun korvani eivät aina erota thaikielen
kaikkia äänteitä eikä sävelkulkuja. Suu ei myöskään suostu sanomaan
sitä, mitä sydän haluaisi. Aivot lähettävät usein vääriä viestejä. Silti
sitä sönköttää, mitä vain osaa. Vastuun sysää tunnetusti aina
kuulijalle. Tuttu kuulija alkaa kyllä ymmärtää kunkin ominaisvirheitä.
Monikansallisessa
työtoveri- ja ystäväjoukossa oppi eri kielten vaikutuksen myös
puhuttaessa thaikieltä. Virallinen fonetiikka jäi sikseen, sillä kieltä
piti opetella käyttämään milloin missäkin tilanteessa.
Aina on olemassa moninkertainen virhemahdollisuus. Sana Khai/Kai/Gai voi ilmaista vaikkapa sanoja kana, keho, kanamuna, läski, myydä, kuume, verkko…
Näitäpä tässä pähkäilen tänään. Olen luvannut
opettaa muutaman tunnin alkeissuomea thaimaalaisille. Sunnuntaina
tapaamani thaimaalaiset ehdottivat aloittamaan ääntämisen opettelusta.
Taidan siis lähteä siitä liikkeelle. Anna. Avaa. Jätä. Jää. Kysy. Myy.
Tule. Kuule…
1981. Thaimaa. Uskontonäyttely. Ainoana ulkomaalaisena thaityötovereitten kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti