+519 Ne Lyseon pojat ja muut
Ei nuorille saa nauraa.
Ei edes itselle.
Vai?
Vanhan Tipulan ikkunasta saattoi nähdä, kun Lyseon
pojat pyöräilivät kotiin ruokatunnilla. Ikkunapaikat olivat suosiossa.
Ihan varmasti en enää muista, keitä kaikkia tähystimme ja tiirailimme,
mutta tärkeää se oli olevinaan. Päiväkirjassa on monenlaisia merkintöjä
tuolta ajalta. Kuka käveli vastaan? Kuka tervehti? Kuka hymyili? Kenestä
uneksi? Kuka sanoi kenelle mitä ja milloin?
Muisteleminen
on kuin pesisi pulloharjalla sisintään. Sisälle tiiviisti juuttuneet
asiat irtoavat seinistä. En ole vielä selvittänyt itselleni, mitä
pitäisi tehdä kaikelle sille moskalle, jota tulee esiin. Voisiko olla
niin, että niihinkin voisin soveltaa lyseolaisten kautta löytämääni
tekniikkaa: Muistella ja antaa anteeksi niin itselle kuin toisille.
Naurukaan ei olisi pahitteeksi.
Ihan vähän vieläkin nolostuttavat nuoruuden
faniklubit. Niistä meitä taas muistutettiin, kun olimme yhdessä vanhojen
ystävien kanssa. Ihan vähän jo naurattaa, mutta on vielä nolokin olo.
Kuinka sitä nyt sentään?
1960. Järvenpää, Faunila.
Porin Lyseon partiopojat olivat sitten kyllä ihan tuttuja. Esko
Antti-Poika, Jorma Tolvi, Jyrki Lauren, Mauri Sädemäki ja tuolissa
Jaakko Antti-Poika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti