Maku muistuu
Ja muistaa
Muistan lapsuuden lakritsan maun. Muistan, miltä
lakritsapötkö näytti ja miltä se tuntui kädessä. Muistan, miltä tuntui
kääriä päällyspaperi pois ja puraista ensimmäisen kerran. Koskaan se
tunne ei pettänyt. Maku oli aina sama todellisuudessa kuin unelmissakin.
Muistan, millaisella kolikolla lakritsapötkön sai ostetuksi. Juuri
sillä kolikolla isoveli sai kavereineen lahjotuksi minut ulos
huoneestaan. Kolikko kädessä hyppelin portaita alas pohjakerroksessa
olevaan kauppaan ostamaan taas kerran ihanaa mustaa sitkeää makeaa
lakritsaa.
Suklaasta en muista mitään. Se ei selvästikään tehnyt vaikutusta. Se tuli kuvioon vasta paljon myöhemmin.
Thaimaassa
joulupaketeissa oli usein lakritsaa. Jos paketti oli tullut maapostissa
useita viikkoja, lakritsa oli ehtinyt sopivasti sitkistyä. Vau, kun se
oli hyvää. Siitä puhuttiin jo etukäteen. Kerroin jo kerran aikaisemmin, millaista lakritsa oli thaimaalaisten mielestä. Meitä ei mikään estänyt. Me vain nautimme.
Bangkok. Lakritsaa oli mukava pureskella myös omalla parvekkeella seitsemässä mekossaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti