Nimityksiä ja leimoja
Aitoja ja esteitä
Tarvitsin citykörttiyden määritelmän. Tämän löysin:
“Vallasta ja kontrollista luopunut, liberaalin lupsakoille ihmisille tarkoitettu, arvomaailmaltaan äärisuvaitsevainen liike, joka repii alas kulisseja ja itsensä kohottajia. Se on myös intellektuaalinen, pienuutta korostavan teologian liike, jonka henkeä ei ole oikein koskaan tavoitettu ulkopuolelta ja jossa ei tarvitse ruoskia itsestään oikeaoppista. Sillä ei ole perinteitä eikä riippoja.”
Edellisen perusteella määrittelin citykörttiyden vastakohdan, jota siis citykörtteys ei mitenkään ole:
Valtaa ja kontrollia suosiva, kireille ihmisille tarkoitettu, arvomaailmaltaan äärisuvaitsematon liike, joka pitää yllä kulisseja ja suosii itsensä kohottajia. Se on myös epäintellektuaalinen, suuruutta korostavan teologian liike, jonka hengen ulkopuolelta helposti oikein tavoittaa. Siellä jokaisen tarvitsee ruoskia itsestään oikeaoppinen. Sillä on perinteitä ja riippoja.
Osaavatko liberaalit lupsakat citykörtit kertoa, mistä näitä vastakohtia löytyy?”
Viikonloppuna tapasin
vanhoja opiskeluaikaisia ystäviä Lohjan Vivamossa. Kutsu oli käynyt
niille, jotka lauloivat Logos-kuorossa sen alkuvaiheissa. Kuuntelimme
toisiamme, puhuimme ja lauloimme, jopa esiinnyimme illalla vanhassa
Lohjan Pyhän Laurin kirkossa iltamessussa. No, ehkä emme entiseen
sentään yltäneet tuossa esitysvarmuudessa…
Kuten arvata saattaa,
tuollainen tapaaminen sai aikaan monenlaista myllerrystä mielessä. Jäin
pohtimaan myös omaa tietäni ja sitä, millainen jatkumo tuosta
opiskeluajasta on seurannut. Mikä olin silloin ja mikä olen nyt?
Suomeen palattuani
huomasin, että monet entiset raja-aidat olivat murtuneet, mutta
vastaavasti uusia muureja rakennettiin innolla entisten tilalle tai
uuteen paikkaan. Jossain vaiheessa tutustuin käsitteeseen citykörtti.
Tutkin, mikä se sellainen voisi olla ja kokoilin lauseita erilaisilta
keskustelupalstoilta. Jäin myös miettimään, mikä olisin, jos en olisi
citykörtti. Pari vuotta sitten kirjoittelin seuraavaa:
“Vallasta ja kontrollista luopunut, liberaalin lupsakoille ihmisille tarkoitettu, arvomaailmaltaan äärisuvaitsevainen liike, joka repii alas kulisseja ja itsensä kohottajia. Se on myös intellektuaalinen, pienuutta korostavan teologian liike, jonka henkeä ei ole oikein koskaan tavoitettu ulkopuolelta ja jossa ei tarvitse ruoskia itsestään oikeaoppista. Sillä ei ole perinteitä eikä riippoja.”
Edellisen perusteella määrittelin citykörttiyden vastakohdan, jota siis citykörtteys ei mitenkään ole:
Valtaa ja kontrollia suosiva, kireille ihmisille tarkoitettu, arvomaailmaltaan äärisuvaitsematon liike, joka pitää yllä kulisseja ja suosii itsensä kohottajia. Se on myös epäintellektuaalinen, suuruutta korostavan teologian liike, jonka hengen ulkopuolelta helposti oikein tavoittaa. Siellä jokaisen tarvitsee ruoskia itsestään oikeaoppinen. Sillä on perinteitä ja riippoja.
Osaavatko liberaalit lupsakat citykörtit kertoa, mistä näitä vastakohtia löytyy?”
En ole citykörtti, mutta vähän tuo vastakohtakin tökkii… Logos-kuoromme äänitti vuonna 1967 levyn, jossa oli körttivirsi, josta itseni löydän. Mikä siis olen?
Opeta sellaisena kuin olen, tulemaan Hengessä vaivaisena sinuhun toivomaan Ja kun en pääse minä, niin tule luoksen’ sinä Syntisten ystävä
Opeta sellaisena kuin olen, tulemaan Hengessä vaivaisena sinuhun toivomaan Ja kun en pääse minä, niin tule luoksen’ sinä Syntisten ystävä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti