Nimityksiä ja leimoja
Aitoja ja esteitä 
 
Viikonloppuna tapasin vanhoja opiskeluaikaisia ystäviä Lohjan Vivamossa. Kutsu oli käynyt niille, jotka lauloivat Logos-kuorossa sen alkuvaiheissa. Kuuntelimme toisiamme, puhuimme ja lauloimme, jopa esiinnyimme illalla vanhassa Lohjan Pyhän Laurin kirkossa iltamessussa. No, ehkä emme entiseen sentään yltäneet tuossa esitysvarmuudessa…

Kuten arvata saattaa, tuollainen tapaaminen sai aikaan monenlaista myllerrystä mielessä. Jäin pohtimaan myös omaa tietäni ja sitä, millainen jatkumo tuosta opiskeluajasta on seurannut. Mikä olin silloin ja mikä olen nyt?

Suomeen palattuani huomasin, että monet entiset raja-aidat olivat murtuneet, mutta vastaavasti uusia muureja rakennettiin innolla entisten tilalle tai uuteen paikkaan. Jossain vaiheessa tutustuin käsitteeseen citykörtti. Tutkin, mikä se sellainen voisi olla ja kokoilin lauseita erilaisilta keskustelupalstoilta. Jäin myös miettimään, mikä olisin, jos en olisi citykörtti. Pari vuotta sitten kirjoittelin seuraavaa: 

Tarvitsin citykörttiyden määritelmän. Tämän löysin:
“Vallasta ja kontrollista luopunut, liberaalin lupsakoille ihmisille tarkoitettu, arvomaailmaltaan äärisuvaitsevainen liike, joka repii alas kulisseja ja itsensä kohottajia. Se on myös intellektuaalinen, pienuutta korostavan teologian liike, jonka henkeä ei ole oikein koskaan tavoitettu ulkopuolelta ja jossa ei tarvitse ruoskia itsestään oikeaoppista. Sillä ei ole perinteitä eikä riippoja.”
Edellisen perusteella määrittelin citykörttiyden vastakohdan, jota siis citykörtteys ei mitenkään ole: 
Valtaa ja kontrollia suosiva, kireille ihmisille tarkoitettu, arvomaailmaltaan äärisuvaitsematon liike, joka pitää yllä kulisseja ja suosii itsensä kohottajia. Se on myös epäintellektuaalinen, suuruutta korostavan teologian liike, jonka hengen ulkopuolelta helposti oikein tavoittaa. Siellä jokaisen tarvitsee ruoskia itsestään oikeaoppinen. Sillä on perinteitä ja riippoja.
Osaavatko liberaalit lupsakat citykörtit kertoa, mistä näitä vastakohtia löytyy?”

En ole citykörtti, mutta vähän tuo vastakohtakin tökkii…   Logos-kuoromme äänitti vuonna 1967 levyn, jossa oli körttivirsi, josta itseni löydän. Mikä siis olen?
 
Opeta sellaisena kuin olen, tulemaan
Hengessä vaivaisena sinuhun toivomaan
Ja kun en pääse minä, niin tule luoksen’ sinä
Syntisten ystävä

Plus%20503%20Logoskuoro%20kansi.jpg