Toinen toisensa kanssa
Nuorempana taisin ottaa ystävyyden
itsestäänselvyytenä. Enää en ota. Nyt ymmärrän, kuinka arvokkaita ovat
yhteiset hetket ja – retket. Niin ohikiitäviä.
Siellä silloin. Täällä tänään.
Ihmeellistä. Tunnen kiitollisuutta.
”21.7.1980.
Nepal. Pokhara. Lähdettiin onkiretkelle kauemmalle järvelle. Otettiin
kahvit mukaan. Tallusteltiin pikkuista joen vartta ylöspäin. Nähtiin
yksi vuotava vene, josta pyydettiin 5 Rs tunnissa. Alussa ei aiottu
ottaa sitä, mutta sitten yritettiin. Vuoti kuin seula, meillä näet oli
painoa melkoisesti. Kaiken lisäksi alkoi viedä virtaa alaspäin, hyvä
että rantaan päästiin. Leiriydyttiin siihen rannalle. Lapset vähän
onkivat – ei tullut mitään. Katseltiin paikallisia kalastajia. Sohivat
rantapusikkoa ollen itse vedessä ja ajoivat näin kaloja satimeen. Kahvit
juotiin, maapähkinät syötiin ja palattiin kotiin. IHAN KASTUNEINA
TAAS.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti