Vanhaa vai uutta vai vanhaa ja uutta
Toimiikohan alitajunta tietämättään vai
tietoisesti? Minun tyhmillä kysymyksilläni ei näytä olevan mitään rajaa.
Kaikkea kummallista vain välillä mietin. Toistuvasti. Ja usein.
Perin juurin
suoriin Pori-Helsinki-matkoihin tylsistyneenä päätimme kiertää
Sastamalan kautta katsomassa tulipalon jälkeen kunnostettua Pyhän Olavin
kirkkoa ja sen maalauksia. Ne olivat vaikuttavia, tavallaan. YouTubessa taiteilijat kertovat teoksistaan.
Mukaamme liittyi myös juuri ilmestynyt kirkon historiasta ja
taideteoksista kertova kirja Sata ja yksi kuvaa. Mielenkiintoinen sekin.
Helsingistä jatkoimme Porvooseen. Viimeksi siellä käydessämme tuomiokirkkoa kunnostettiin tulipalon jälkeen, eikä sinne silloin päässyt. Nyt se oli taas käytössä. Muistimme poikenneemme siellä myös seurusteluaikana. Siis todellisia muinaismuistoja.
Kotimatkamme
kulki Pälkäneen kautta. Siinä vaiheessa jo tajusimme, että yksi matkamme
teemoista oli ollut tutustua keskiaikaisiin tulipalon vahingoittamiin
kirkkoihin. Niinpä poikkesimme katsomassa myös Pälkäneen rauniokirkkoa. Näimme
siellä rakennustelineitä, jotka viittasivat parhaillaan meneillä
oleviin kunnostustöihin. Sitä ääneen miettiessämme lähellä ollut
työpukuinen nainen liittyi keskusteluun ja kertoi juuri korjanneensa
ylhäällä olevan ikkunan muurausta. Hän kiersi näyttämässä meille muitakin omia kädenjälkiään. Niihin kuului myös sakastin katto. Juttua jatkaessamme ilmeni, että juuri hän oli konservoinut myös Tyrvään Pyhän Olavin kirkon sakastin tulipalon jälkeen. Olimme
siis seuranneet matkallamme myös rakennuskonservaattoreiden ja
kiviartesaanien aikaansaannoksia. Kunnioitusta herättävää ammattikuntaa.
Omaan yhteiseen historiaan on liittynyt myös
Naantalin kivikirkko. Nuoret sieltä lähtiessämme tekivät Miehelle
valokuvakirjan. Naantalin kirkon kuvan tekstinä oli: Duuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti