Vanhaa vai uutta vai vanhaa ja uutta

Toimiikohan alitajunta tietämättään vai tietoisesti? Minun tyhmillä kysymyksilläni ei näytä olevan mitään rajaa. Kaikkea kummallista vain välillä mietin. Toistuvasti. Ja usein.

Perin juurin suoriin Pori-Helsinki-matkoihin tylsistyneenä päätimme kiertää Sastamalan kautta katsomassa tulipalon jälkeen kunnostettua Pyhän Olavin kirkkoa ja sen maalauksia. Ne olivat vaikuttavia, tavallaan. YouTubessa taiteilijat kertovat teoksistaan.  Mukaamme liittyi myös juuri ilmestynyt kirkon historiasta ja taideteoksista kertova kirja Sata ja yksi kuvaa. Mielenkiintoinen sekin.

Helsingistä jatkoimme Porvooseen. Viimeksi siellä käydessämme tuomiokirkkoa kunnostettiin tulipalon jälkeen, eikä sinne silloin päässyt.  Nyt se oli taas käytössä. Muistimme poikenneemme siellä myös seurusteluaikana. Siis todellisia muinaismuistoja. 

Kotimatkamme kulki Pälkäneen kautta. Siinä vaiheessa jo tajusimme, että yksi matkamme teemoista oli ollut tutustua keskiaikaisiin tulipalon vahingoittamiin kirkkoihin. Niinpä poikkesimme katsomassa myös Pälkäneen rauniokirkkoa Näimme siellä rakennustelineitä, jotka viittasivat parhaillaan meneillä oleviin kunnostustöihin. Sitä ääneen miettiessämme lähellä ollut työpukuinen nainen liittyi keskusteluun ja kertoi juuri korjanneensa ylhäällä olevan ikkunan muurausta.  Hän kiersi näyttämässä meille muitakin omia kädenjälkiään. Niihin kuului myös sakastin katto.  Juttua jatkaessamme ilmeni, että juuri hän oli konservoinut myös Tyrvään Pyhän Olavin kirkon sakastin tulipalon jälkeen.  Olimme siis seuranneet matkallamme myös rakennuskonservaattoreiden ja kiviartesaanien aikaansaannoksia. Kunnioitusta herättävää ammattikuntaa.

Omaan yhteiseen historiaan on liittynyt myös Naantalin kivikirkko. Nuoret sieltä lähtiessämme tekivät Miehelle valokuvakirjan. Naantalin kirkon kuvan tekstinä oli: Duuni.

Nanntalinkirkkopieni.jpg