Annanko tuulen viedä?
Pääsenkö perille? 
 
Pääseekö päämäärään ajelehtimalla? Purjehtijaystävämme tuskin pääsee. Hänellä päämäärä on selvillä ja reitiltä poikkeamiset yleensä tarkoituksellisia.  Välillä voi seilailla sopivan tuulen mukaan, mutta lopulta on päädyttävä sinne, minne halusikin. Välietappeja voi vaihtaa, mutta loppupäämäärää ei.

Pääseekö elämässä eteenpäin ajelehtimalla? Jos päämäärää ei ole, eteenpäin voi silti mennä. Aikakonseptimmekin määrää, että entiseen ei voi palata. Jossain siis aina ollaan, matkalla tai perillä. Elämässä päämäärääkin voi vaihtaa. Jos kankaastamme ei nuttua tai tuppea tulekaan, tulee ainakin jotain.  Vähintään pientä sekalaista tilkkua. Kissakaan ei aina ehdi kaikkia väärin ompelevia hiiriä syömään.

Toisten rakentamissa oravanpyörissä on oikeastaan turvallista juosta. Joku päättää puolestamme. Sivuun hyppääminen vie muille teille. Tuntemattomillekin. Tai sitten joutuu suoraan ojaan.


Purjehtijoiden välietappi silloin joskus ennen:
PLus%20755%20Miehet%20saarella%20pensas.