+240 Museot ja rauniot 231008

+240 Museot ja rauniot

Muistot museoissa

Jäljet raunioissa

 

Museoissa on yleensä mukavaa. Mielenkiintoisinta siellä on silloin, kun antaa ajatustensa lähteä leijailemaan sinne tänne. Vanhoista asioista ja tavaroista löytyy silloin uusia puolia ja liittymäkohtia omaan elämään.

Kävimme Kansallismuseossa Suomen Sodasta 1808 – 1809 kertovassa näyttelyssä. .  Asuimme muutaman vuoden lähellä Lokalahden kirkkoa, jonka ympärillä käytiin taistelu 17.-18.9.1808 maata vallinneiden venäläisten ja maihinnousua yrittäneiden ruotsalaisten välillä. Tuossa taistelussa kuoli useita satoja sotilaita. Joskus Lokalahdella asuessani mietin, mitä  kotimme edustalla olevat kivet ja kalliot voisivatkaan kertoa.

Historia on raunioiden historiaa. Miksi rauniot ovat myös tämän päivän todellisuutta? Eikö ihminen voisi joskus oppia?

1970 Kypros. Nikosia. Naapuritalon rauniot. Jonkun koti jäi väärälle puolelle rajaa.

+239 Sodan ja elämän leikit 221008

+239 Sodan ja elämän leikit

Sodan ja rauhan sanat

Elämän ja kuoleman kysymykset

Toden ja leikin tunnelmat

 

Sodilla ja sotaleikeillä on se ero, että sodissa kuollaan oikeasti. Historiaa on kauan kirjoitettu matkana yhdestä sodasta toiseen sotaan. Sodan kokeneet eivät näytä pääsevän siitä koskaan eroon.. Riippumatta siitä, katsotaanko sota oikeutetuksi, sen vaikutukset tuntuvat kauan. Toiset se herkistää, toiset raaistaa. Sodan vastapuoli on pakko epäinhimillistää, jotta se voitaisiin hävittää.  Sotapropagandassa median valta vahvistuu. Toisaalta, turha on silloin puhua oikean sananvapauden puolesta.

Ystävyyteen kuuluu se, että hyväksytään toisen koko totuus hänen totuutenaan. Välillä on otettava myös kantaa toisen totuuden puolesta. Elämä ei ole elämäleikkiä. Elämässä synnytään, eletään  ja kuollaan oikeasti.

1964. Karkkila. Isäni puhumassa vuotuisilla Heinjoki-juhlilla. Vielä muistettiin.

+238 Mutu matkusti 211008

+238 Mutu matkusti

Pinnan alla

Piilossa

Paljon

 

En ole nähnyt enää vuosiin unta Thaimaasta. En ainakaan muista nähneeni. Voi olla, että jossain unen vaiheessa sielläkin vierailen, mutta ylitajuntani on vain päättänyt voittaa alitajunnan eikä siis päästä matkamuistoja pinnalle. Harmi, tai sitten ei.

Muistot kyllä ovat edelleen vaikuttamassa arjessa. Teen vielä valintoja entisiin syihin nojaten. Näen vielä entisiä näkymiä. Kuinkahan paljon sitä päivittäin oikein tapahtuu?

Eilen ajoin Helsingistä Poriin. En heti ymmärtänyt, miksi aamulähtöä suunnitellessani mietin rekkaliikennettä. Sitten se löytyi. Olin taas kerran mielessäni väärässä maassa.

Ei tullut ruuhkaa eikä rekkajonoa vastaan Porin tiellä. Poliisitkin pysyivät piilossa puskissa. Humppilassa lasitehtaalla poiketessani näin Miina Äkkijyrkän taidetta tien varressa. Komeat isot peltilehmät söivät humppilalaista ruohoa tyylikkäästi. Ja taas, minähän vallan ihastuin. Huomasin, että peltilehmien joukossa olikin iso peltielefantti. Lähempää katsottuna norsu muuttui kyllä tavalliseksi  peltilehmäkantturaksi. Mistä niitä norsuja nyt Humppilaan olisi saatukaan… 

2008. Pori. Satakunnan Kansa 29.11.2008. Norsuista ei ole päästy eroon kotonakaan.

+237 Surullinen vai suruton? 200608

+237 Surullinen vai suruton?

Sydämestäkö suru ei lähde?

Mielestäkö murhe ei hellitä?

Itkustako ei tule pitkä ilo?

 

Tänään en ole surullinen. Toivottavasti en ole myöskään suruton. 

Aikaisempia keskustelupuheenvuorojani nykyisin salatussa Saastainen huone-blogissa.

"Ei suru kysy itkua. Joskus se on vain kovana tunnemöykkynä sisällä."

"Suru voi tulla pienemmäksi eri tavoin. Joskus se pursuaa ulos kyyneleinä itkussa, joskus hikenä rehkimisessä, joskus sanoina ystävän tapaamisessa tai kirjaimina blogikirjoituksessa. Joskus suru sulaa salaa hitaasti itsekseen vähän kerrassaan."

"Suru viipyy niin kauan kuin on viipyäkseen. Sitä ei voi pakottaa. Joskus se piiloutuu ja tulee näkyviin seuraavan surun kohdatessa."

"En tiedä, pitäisikö suruakin lohduttaa, jotta se uskaltaisi lähteä maailmalle itsekseen."

"Surun kohdatessa selitykset vähenevät ja kysymykset lisääntyvät."

"Suru on suru. Pienikin suru tietyissä tilanteissa voi kaataa ihmisen. Suurikaan suru ei kaikkia kaada. Koskaan toisen surua ei saa väheksyä.

"Säälin ja surkuttelun tilalle laitan sanan Suru. Suru on paljon epäloogisempaa kuin monet muut tunteet. Tällaiseen suruun liittyy myös epämääräinen syyllisyys: Olisinko voinut tehdä jotain toisin."

"Surkuttele sinä, minä suren. Surkuttelu suoritetaan. Surua ei suoriteta, se koetaan."

Elämää ei suoriteta. Elämäkin vain eletään ja koetaan.

Vihti Ojakkala. Hyytiäisellä. Muistot ovat haikeita, vaikka eivät olisikaan surullisia.

+236 Olenko vajanto vai seuranto 161008

+236 Olenko vajanto vai seuranto?

Kieli meni edellä

Oppi juoksi perässä

Oliko pakko saada kiinni?

Suomessa olin sisäolento. Suomesta lähdin sisäerantona ja Suomeen palasin sisätulentona. 

Ulkomailla olen ollut ulko-olento.  Maailmalle saavuin ulkotulentona ja maailmalta poistuin ulkoerantona. Ystävittä olen vajanto. Perheineni olen seuranto. Ihmisenä olen olento. Syntyessäni ihmiseksi olin tulento. Kun tapaan ystävän, se on kohdanto. Minun ystäväni on omanto. Muistellessani häntä olen osanto. Monin tavoin olen keinonto.

Suomen kieli on mukavaa, jos sen hallitsee.

Viime aikoina olen miettinyt joidenkin Suomeen maailmalta palanneiden kanssa paluuseen liittyneitä asioita. Lähtiessämme ulkomaille Suomi oli miltei kokonaan monokulttuurinen eikä se vieläkään ole kovin monikulttuurinen. Kun täällä haluaa kertoa multikulttuurisia kokemuksiaan, on usein vaikea tulla oikein ymmärretyksi. Arki siellä kaukana on ollut niin erilaista kuin täällä. Moni palaaja on kokenut Suomessa suuremman kulttuurishokin kuin ulkomaille muuttaessaan.

Onko erilaisuus ulkopuolisuutta?

Onko erilaisuus omituisuutta?

Onko erilaisuus yksilöllisyyttä?

Onko erilaisuus yksinäisyyttä?

Onko erilaisuus vääränlaisuutta?

Onko erilaisuus sivujäsenyyttä?

 

"Kenelle, kenelle ojennan käteni?" Kuka ottaa leikkiin mukaan vääränlaisenkin?

1988. Pori. Sisäolennot muuttumassa sisäerannoiksi. Satakunnan Kansa 31.7.1988.

+235 24/7 151008

+235 24/7

Elämä on 24/7
Yksi sekunti kerrallaan

Syntymästä kuolemaan. Joka päivä. Joka sekunti. Tämä elämä on. Joskus sitä ei ollut. Pian sitä ei taas ole. Nyt on.

Entisissä muistokirjoissa kirjoitettiin muistovärssy muistokirjan kanteen: "Kun lehdet putoo ja kannet jää, niin kannessa säilyy muisto tää." Muistoissa ja unissa kohtaamme vielä täältä lähteneetkin. Sitten on meidän vuoromme poistua ja siirtyä toisten muistoihin ja uniin. Elämä oli.

Ja kuitenkin...

1946. Merikarvia Lauttijärvi.  Pikkuveli Pekka eli vain puolivuotiaaksi.

+234 Kansanvallan kuvioita 141008

+234 Kansanvallan kuvioita

Kansanvalta

Mikä kansa?

Kenen valta?

 

Monet asiat kiertyvät toisensa ympärille. Omien ajatustensa  kulkua on välillä mielenkiintoista seurata.  Tajunnanvirta matkustaa omaa rataansa. Joskus ajatusten nauhassa löytyy solmuja, umpisolmujakin.

Kunnallisvaalit. Vaali-informaatio maahanmuuttajille. Thainkielisten termien mieleen palauttaminen. Ahtisaaren Nobel. Namibian itsenäistyminen ja ensimmäiset vaalit. Bangkokin kuvernöörin vaalit, jossa eräänä ehdokkaana aikoinaan ristiriitaistakin mainetta herättänyt kristitty poliitikko. Thaimaan pääministerin vaihdos. Thaimaan vuoden 1997 perustuslain hyväksyminen.

Kävin äsken Bangkok Postin sivuilla. Viime viikolla Bangkokissa oli käytetty voimaa mielenosoitusten tukahduttamiseksi. Joissain ammutuista kyynelkaasusylintereistä oli ollut mukana myös räjähdysaineita. Löytyi kuvia loukkaantuneista ihmisistä. Kaksi oli kuollut.

Mielenosoituksessa kuolleen nuoren naisen hautajaisissa eilen oli läsnä myös Thaimaan kuningatar. Kuolleen naisen isälle kuningatar sanoi, että tytär oli ollut kunnollinen ihminen ja tuottanut kunniaa kansalleen ja kuninkaalle. Vuosien aikana on oppinut lukemaan kuvista sitä, mitä ei kirjoiteta, ja sanoista sitä, mitä niillä oikeasti halutaan kertoa.

Eilen tulkatessani thaimaalaisille tietoa heidän äänestysoikeudestaan kunnallisvaaleissa yksi heistä kysyi minulta, ketä hänen piti äänestää. Kieltäydyin hymyillen sitä hänelle kertomasta. Se tuotti hupia koko joukossa.

1997 Thaimaa Kwai-joen retkellä opiskelijoiden kanssa.

+233 Tööt 121009

+233 Tööt

Tööt

Tööt

Taas kerran

Tööt tööt

 

Tiukan viikonlopun jälkeen on ihan Tööt- olo. Ajatukset harhailevat sinne tänne ja juoksevat koko ajan karkuun toinen toistaan. On siinä pyöritystä näin vierestäkin katsoen.

Viikonloppu oli mielenkiintoinen ja virkistävä. Oli monia hyviä  keskusteluja lähetystyöstä, uskosta, sanoista ja teoista. Kun joukossa on välillä vähän viisaampi, niin kotona tyhmyys tiivistyy. Vai miten se oli?

Tänään kirkossa puhuttiin Joonasta. Hän on tyyppi, joka lähti itään, kun kutsuttiin länteen. Tyyppi, joka mökötti, kun työ onnistui. Taitaa olla kristityn omakuva.

 Monessa on oltu mukana ennenkin:

+232 Martti Ahtisaari 111008

+232 Martti Ahtisaari

Haaste hyville ihmisille

Älkää olko hiljaa 

 

Eilen  se tapahtui. Onnittelut Suurelle Rauhantekijälle Nobelin rauhanpalkinnosta.

Blogikirjoituksessa 69 Rauha ja sovinto kerroin Rauha kaikille?– foorumista, jonka sain Miehen kanssa olla juontamassa vuonna 2004.  Silloin presidentti Martti Ahtisaari joutui peruuttamaan foorumiin osallistumisensa työesteiden vuoksi, mutta hän lupautui videohaastatteluun, joka esitettiin tuossa foorumissa.

Haluammeko me kuulua hyvien ihmisten joukkoon? Mitä se merkitsee tänään?

Foorumissa esitetty 10 minuutin tervehdys/Rauhantekijän eväät on katsottavissa myös netissä.

Haaste lähteä liikkeelle yhdessä:

+231 Kotona Porissa, kaukana maailmalla 101008

+231 Kotona Porissa, kaukana maailmalla

Kotona Porissa

Kaukana maailmalla

Ja matka jatkuu

 

Kaikki matkalla olevat ja perille tulleet ovat lähteneet jostain. Oman elämän historia on koko ajan liittynyt toisten historiaan, halusimmepa sitä tai emme.

Lähetystyö on ketju ihmiseltä ihmiselle. Siinä kaukana olevien elämä tulee tärkeäksi lähellä oleville. Jotkut lähtevät kauas mennäkseen lähelle kaukana olevia. Toiset eivät lähde minnekään, mutta tekevät toisten lähtemisen mahdolliseksi. Lähetystyössä lähteminen tai lähtijöiden tukeminen on vain osa ketjua. Tärkeintä on, että Rakkaus, Usko ja Toivo välittyvät ihmiseltä ihmiselle. ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.”

Regina Hantikainen ja Riitta Laakio. Kaksi lähtenyttä, joiden lähtemisen myös porilaiset ovat tehneet mahdolliseksi. Toinen heistä on Etiopiassa, toinen Tansaniassa.

Keski-Porin seurakunta järjestää tänä viikonloppuna lähetystapahtuman, jonka otsikkona on "Kotona Porissa, kaukana maailmalla".  Olen ollut mukana vapaaehtoisena suunnittelemassa ohjelmaa ja olen osaltani tapahtumaa toteuttamassakin kertomalla myös näiden kahden nimikkolähetin tuoreet terveiset. Työssäni tällainen oli osa omaa toimenkuvaani. Yhdessä toimiminen oli ehdottomasti työni paras puoli niin kotona Suomessa kuin kaukana Thaimaassakin.

 1979. Lokalahti. Lähtösiunaaminen. Osa lähetystyön ketjua.