Pinnan alla
Piilossa
Paljon
En ole nähnyt enää vuosiin unta Thaimaasta. En
ainakaan muista nähneeni. Voi olla, että jossain unen vaiheessa
sielläkin vierailen, mutta ylitajuntani on vain päättänyt voittaa
alitajunnan eikä siis päästä matkamuistoja pinnalle. Harmi, tai sitten
ei.
Muistot kyllä ovat edelleen vaikuttamassa arjessa.
Teen vielä valintoja entisiin syihin nojaten. Näen vielä entisiä
näkymiä. Kuinkahan paljon sitä päivittäin oikein tapahtuu?
Eilen ajoin Helsingistä Poriin. En heti ymmärtänyt, miksi aamulähtöä
suunnitellessani mietin rekkaliikennettä. Sitten se löytyi. Olin taas
kerran mielessäni väärässä maassa.
Ei tullut ruuhkaa eikä rekkajonoa vastaan Porin tiellä. Poliisitkin
pysyivät piilossa puskissa. Humppilassa lasitehtaalla poiketessani näin
Miina Äkkijyrkän taidetta tien varressa. Komeat isot peltilehmät söivät
humppilalaista ruohoa tyylikkäästi. Ja taas, minähän vallan ihastuin.
Huomasin, että peltilehmien joukossa olikin iso peltielefantti. Lähempää
katsottuna norsu muuttui kyllä tavalliseksi peltilehmäkantturaksi. Mistä niitä norsuja nyt Humppilaan olisi saatukaan…
2008. Pori. Satakunnan Kansa 29.11.2008. Norsuista ei ole päästy eroon kotonakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti